Mieheni kysyy minulta usein että miksi sinä Riia juot. En tiedä sitä itsekään. Pidän valkoviinin mausta ja siitä kun on pikkaisen kevytpäinen, olo on kepeä ja huoleton. Se tulee siinä kolmannen lasin jälkeen ja sen jälkeen kaikki on sitten vain häviöksi. Minulle on tullut paha tapa ottaa illalla lasi viiniä ja tulla koneelle. Tuntuu kuin olisin jossain lukossa ja tarinaa tulee vain kun kippaan viiniä naamaan. Nyt minulla on kyllä lasissa vain vettä, sen voimalla pitää pystyä kirjoittamaan viinasta. Ei minun juomiseni tietenkään ole mitään humalahakuista (niin kuuluu sanoa) mutta mitä muuta se on kuin humalaa kun olo on kevytpäinen, kupliva ja hilpeä. En minä mitään rajoja yleensä ylittele (viisi annosta kerralla, 16 viikossa) mutta silti pidän jotenkin pahana niitä jo jollain tasolla piintyneitä tapoja, pullon korkkaamista kun lapset on nukkumassa ja tissuttelua tietokoneen äärellä. Kerrankin olimme Jannun kanssa illalla ottaneet kimpassa parit (minä join valkoviiniä, Jannu viskiä) ja menin vielä koneelle. Sen sijaan että olisin ottanut mukaani lasillisen viiniä, otin mukaani lasin ja loppu pullon viiniä ja join kaiken. Eli sen illan aikana join kokonaisen pullon viiniä ja olin todellakin kännissä. Kun sitten heräilin seuraavana aamuna helvetin huonosti nukutun yön jälkeen niin Jannu kyseli että miksiköhän se vaimo otti mukaansa pullon jos tarkoitus oli ottaa lasillinen. Sitä en sinänsä tiennyt, ehkä siksi jos olisin halunnut ottaa vähän lisää. Vähälle kävi vähän hassusti. Jannu kyseli myös että onkohan vaimolla mitään käsitystä siitä mihin aikaan hän tuli nukkumaan. Se oli joskus puolen yön jälkeen koska 0.11 olin vielä koneella. Mutta tuo nyt oli harvinainen "tekevälle sattuu" virhearvio.

Kun pääsimme aiheeseen ja tuntuu että myös veden voimalla saa juttua aikaiseksi niin voisin huvikseni kirjoittaa "piilopullon hallinnasta". Piilopullon paikka on valittava tarkasti, jotta siitä pääsee ottamaan huikan huomaamatta ja tarpeeksi usein. Paikka pitää olla myös sellainen ettei kukaan muu löydä pulloa vahingossa. Kotona järjestettävässä tilaisuudessa hyvä piilopullon paikka on keittiönkaapissa, koska emäntänä siellä pitää tietenkin piipahdella vähän väliä (tekosyitä on kiva keksiä). Täytyy tietenkin ottaa huomioon tilanne jossa keittiössä on apulaisia mutta silloin voi esittää etsivänsä kaapista jotain ja sen takia viettää kaapilla vähän pidempi aika. Vessaa on pidä hyvänä piilopullon paikkana koska joillakin on tapana katsella ihmisten kaappeja vessassa (ja piilopullon kuuluu olla salaisuus) ja lisäksi vähän väliä vessassa ravaamista pidetään ehkä pikkaisen epäilyttävänä. Tietenkin piilopullolla on vähän tuon suuntaisia vaikutuksia, koska alkoholi on diureetti. Joskus uuden vuoden aattona minulla oli piilopullo eteisen kaapissa. Aina kun menimme tulittelemaan niin otin huikat ja kun palasimme otin toiset huikat. Porukalla oli tapana käydä tunnin välein tulittamassa. Piti vain aina jättäytyä pikkaisen jälkeen ja pois tullessa hidastella että sai olla hetken yksin. No tuolla piilopullolla oli se vaikutus etten muista puolen yön ilotulituksesta oikeastaan ja minä sentään (saatana) olin sytytellytkin jokusen ilotulitteenkin. Ja totuushan on se että kun piilopullo alkaa vaikuttaa niin naukkailu muuttuu entistä varomattomammaksi koska kännissä meinaa vähän tolkku himmetä ja viinanhimo lisääntyä. Jannu keksi aikanaan piilopullotemppuni ja kävimme muutaman aika nasevan riidan koska kännissä minä menetän oikeasti malttini. Piilopullon sijoittelusta ja "väliaika" naukkailusta voisi kirjoittaa vielä enemmän mutta antaa olla, se ei ole mikään "seksikäs" tai mielenkiintoinen juttu. Oikeasti se on KAMALAA, KUVOTTAVAA ja mielestäni jokseenkin TUOMITTAVAA!

Piilopullottelu on sinänsä taakse jäänyttä elämää. Kun ei sitä pulloa hanki niin ei ole vaaraa että hiprakoiduttaan lankeaa naukkailemaan ja känniintyy kunnolla. Viimeisin piilopullotemppu oli lähinnä vahinko. Se tapahtui meidän pikkujouluissa. Keittiön kaapissa oli vajaa pullo aivan kamalaa rommi-rusina glögiä (22 %) ja jotenkin minä päätin ottaa siitä sitten pienet huikat ja sitten toiset. Jannuun ei uponnut seuraavana päivänä selitys että kaadoin glögin pois koska se oli niin pahaa. Tottahan se oli, yöllä kaaduin lopun glögin pois kun tajusin Jannun huomaavan glögin vajenneen. Kai minä jollain tasolla tajusin että Jannu kyllä huomasi minun humaltuneen enemmän kuin näkyvillä juomana määrä edellytti. Silloin kyllä todellakin kirjoitin blogiini kännissä ja sen huomaa tekstistä. Mutta se on osa persoonaani ja jätin se blogiini muistuttamaan siitä että viina on todellakin viisasten juoma.

Mutta ei täällä nyt mikään oikea, todellinen juoppo kirjoita. Juon kerran pari viikossa lasin kaksi valkoviiniä, humallun harvoin. Mutta totuus on se etten kuvitellut kuitenkaan olevani tällainen. Olen kuin äitini, joka korkkasi pullon töistä tultuaan ja joi lasin-kaksi kai rentoutuakseen mutta koskaan en nähnyt äitiäni humalassa. Ja kun hän kerran päätti pistää korkin kiinni niin hän ei tainnut enää koskaan aloittaa sitä töistä paluu rutiinia. Tämä on varmaan aihe jota voi todellakin pohdiskella, omia juomatapojaan. Ja loppujen lopuksi ei välttämättä ole olemassa oikeita eikä vääriä vastauksia, sen suurempia totuuksia. On vain olemassa minä, lasi vaaleaa juomaa ja jossain takaraivossa ajatus että joskus tässä voi vielä käydä huonosti.