Veeti heräsi puolen viiden aikaan syömään. Mitäs tuossa, imettelin hänet ja heittäydyin sitten jatkamaan unia. Mutta uni oli kaikonnut jonnekin kilometrien päähän ja jäljelle jäi vain sängyssä hikisenä pyöriminen. Olin aivan pirkeleen pirteä. Ei kiinnostanut enää tippaakaan aikaansa tuhlata sängyssä. Kävin tsekkaamassa valokuvatorstain haasteen ja toteutin sen... ehkä aivoitukset keskellä yötä eivät ole aina ihan järkeviä. Ja nyt yhtäkkiä minua taas väsyttää. En tiedä viitsinkö mennä enää nukkumaan kun...  Nyyti herää pian, kohta on mentävä laittamaan aamupalaa. En minä oikein tiedä. Välillä tuntuu että olen aika hölmö...  Hyppiä nyt tietokoneelle keskellä yötä... Mutta nyt täällä on rauhallista...  Kukaan ei huuda äitiä, kiusaa toista, tee töllöntöitä...  Miten hiljainen talo onkaan tähän aikaan. Kuuluu vain koneen hurina...lintujen laulu ulkoa.   

637569.jpg