Kukaan ei oikein käsitä miksi minua on niin kovasti purrut tuo penkkiurheilu- kärpänen. Kotonani ei nimittäin paljon urheilua seurattu eikä meitä lapsena viety urheilutapahtumiin. Minä olin yleensä se joka yksin nökötti esim. olympialaisten aikaan sohvalle ja seuraili kisoja. Minua ottaa nykyäänkin joskus päähän ettei minulla ole vieläkään kotona ihmistä, jonka kanssa voisin spekuloida ja arvioida matseja, suorituksia. Mutta oma ongelma se on jos onnistuin löytämään sen lähes tulkoon ainoan suomalaisen miehen jota ei rehellisesti sanottuna lätkä kiinnosta hittojakaan, puhumattakaan muista urheilulajeista. Titenkin hän on niin kiltti että on vienyt minua, tullut mukaani katsomaan esim. Jarkko Niemisen otteluja, Pelicansin matseja, maaotteluja Stadikalle ja hiihtokisoja Salpausselälle. Eikä Jannua urheilu ota päähän, se ei vain jaksa kiinnostaa hulluna. Saanut huonoja vaikutteita kotonaan??? Kova on yritys tartuttaa lapsukaisiin urheilukärpäsen puremaa mutta… Poika on ollut liian kauan pois vaikutuspiiristäni ja nappulat ovat liian pieniä vielä ymmärtämään mitä hienoa on siinä kun äijät ryntäilevät parketilla pomputellen oranssia palloa tai kun tyypit ravaa ympyrää jollain punertavalla radalla.

Viikonloppunakin tuli taas vähän katseltavaa. Ei se kyllä ollut mieltä ylentävää. Honka jyräsi Namikan miehet ekassa ottelussa totaalisesti eikä Namika saanut kasettiaan kuntoon toiseenkaan otteluun vaikka rymistely oli hivenen parempaa. Kyllähän sitä nulliintuu kun tilanne on se että peliä on pelattu x minuuttia (ei muista nyt paljonko) ja vastapuoli on rykinyt 9 pisteen johdon koska omat eivät ole saaneet vahingossakaan rähmittyä sitä palloa sinne koriin. Hei Pojat, ei se nyt voi olla niin vaikeaa, te olette kuitenkin SM-liigan huippujoukkue (vai olenko ihan erehtynyt?)!?! Kyllä sitä päätti painua helvattuun useamman kerran kun… jänskätti niin paljon ja nulli on peli ei kulkenut omilla pojilla niin kuin toivoi mutta peli se on mikä kannattaa ja tempaa mukaansa. Ei sitä voi jättää ottelua kesken kun YLE sen meille kiltisti välittää. Eilen sitä oli jo kovasti tohkeissaan että Namika lähtee liikenteeseen paremmalla sykkeellä omassa kotiluolassaan. Matsi oli tasaisempi, todellakin. Namika johti kahden neljänneksen jälkeen pisteellä. Urheiluruudussa sanottiin että Lahden Namika kaatui vapaheittoihin. Hei katso, se renkas on niin kovin pieni, heitettävä matka on niin pitkä ja se pallo on edelleen pyöreä. Kuinka sitä voisi onnistuakaan?

Eilen tuli kyseeseen live-seuranta aurinkoisella Lahden (hiihto)stadionilla. Täytyy kyllä kertoa ettei aurinkokatsomoon paistanut aurinko vaan se lämmitti sitä pääkatsomoa. Enkä minä voinut virittää polvilleni lämmittävää huopaa kun se oli punainen ja se oli Jaron väri. Tyhmä, tyhhmempi, höh, ei kukaan minulle kertonut. Olisihan tuo pitänyt Veikkausliigaa seuranneena tietää. Enkä minä oikeasti tiedäkään urheilusta yhtään mitään, kunhan sössötän. Värin tunnustaminen on FC Lahden tapauksessa helppoa, minulle, koska omistan niin paljon mustia vaatteita ja muistaa jättää ne punaiset shaalit kotiin. Potkitaan nyt sitä palloa sinne tänne ja jolkotellaan perässä, ehkä se sattuu joskus maaliinkin varsinkin jos se Slawu makaa maassa kun nurmi on niin vitun liukas. En tiedä mikä ole kollektiivinen mieliala ekan puoliajan jälkeen muttei se nyt ihan kovasti voinut olla miinuksella kun Lahti johti 1-0. Vähitellen vaan ketutus kasvoi ja yhä useampi nosti kytkintä koska "me ollaan hävitty tää peli". Taattua FC Lahden kauden aloittajaislaatua. Ehkä se peli oli hävitty jo ennen kuin joukkueen tossut edes kosketti nurmea. Mutta minä luulin että jos vaikka tällä kertaa, kun oli alla se LiigaCupin voitti. JA VITUT…