Huomenna alkaa taas uusi viikko tätä samaa vanhaa. Joskus vaan tuntuu ettei oikein jaksa innostua mistään. Mistä sitä nyt pitäisi innostua, pyykinpesusta, ruuanlaitosta, lasten leikeistä, koiran lenkkeilytyksestä, televisio-ohjelmista, siivoamisesta. Joo, ei se ole herkkua suurimmalla osalla olla töissäkään muttei tämä kotona vanuminenkaan ole mitenkään kovin kummoista. Niin, itse olen osani valinnut enkä välttämättä koskaan palaa entiseen työhöni. Ehkä lapsien pykääminen on pakoa töistä, kun on koko ajan raskaana tai alle vuoden ikäisen lapsen äiti niin kukaan ei ihmettele miksen ole töissä. Olen kai tylsistynyt eikä minulla ole konsteja voittaa omaa tylsistymistäni. Kierrän vain samaa kehää ja kuvittelen että nurkan takana on pakko olla jotain parempaa, en vain koskaan pääse sinne. Mieheni sanoo aina että sitten kun vaimo ei jaksa kiinnostua edes seksistä niin sitten se on vietävä hoitoon, sitten se on oikeasti sairas… Tai sitten jos se menee toiseen äärilaitaan ja alkaa "nymfoamaan". Olen vähän paha tapaus, olenhan entinen "muumilaakson" asukki… Niin ja se mikä ei tapa se vahvistaa tai jotain sellaista.

Ehkä tylsistymisen takia minä juon, en siis todellakaan sinänsä paljoa, enkä todellakaan liikaa mutta olen jonkin asteinen puritaani. Minulla hallitseminen on todella tärkeää. On jotenkin nättiä ja hienoa olla absolutisti, näyttää itselleen ja muille hallitsevansa itseään ja maailmaansa. Olen myös lihonut viisi kiloa (tai siis oikeasti 4,6 kiloa mutta siinä on muutama kilo liikaa) ja olen kauhuissani. Miten siinä nyt näin kävi, söinkö liikaa suruuni ja liikuin liian vähän kun olen niin väsynyt. Olen edelleen hoikka, juuri sopivan painoinen mutta koen menettäväni hallintaani. Ei kyllä pitäisi laihduttaa mutta… tahtoo entisen Riian takaisin… Jonkun kivan kliseen voisi tähänkin loppuun heittää.. vaikka että elämä jatkuu…