Tänään on vietetty syvässä yhteisymmärryksessä isänpäivää. On isiä haudoissa, on isiä kaukana... Ukki on kuollut, Vaari on kuollut, isä on kuollut... Isäpuoli ja hänen isänsä on siellä kaukana Pohjoisessa. Mutta tärkein isä, meidän Jannu-isä, on tuossa aivan lähellä.  Ei tästä mitään tulisi ilman häntä, hän on meidän tukipilari. Kyllähän se niin on että isi on lapsille sitä jotain, äiti on se Plääh, joka on kaiket päivät kotona ja nipottaa ja naputtaa, kieltää ja määräilee. Mutta tuo on osa kotiäidin, kyllä sen allekirjoittaa pari tuttuanikin.

Kyllähän me isille olimme nappuloiden kanssa tehneet kortin ja ostettu lahjaksi uudet käsineet ja pipo kuin jotenkin mystisesti ne olivat muuttuneet kesän aikana ihan kamaliksi. Leivoimme isille kakunkin. Siitä tuli aika hauska kun annoin lapsien itse koristella sen. Leevi päätti että kaikkein kivoin koriste on hänen räpylän jälkensä kakun pinnassa. Se ei ehkä ole kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ihan oikeanlaista koristelua ja sovimmekin Leevin kanssa että se on viimeinen kerta kun kakkua käsinen rähmitään. Me emme käyneet missään ulkona lounaalla vaan söimme kotona... ihan vaan lihapaistia, lihapullia, perunamuusia jne... ei mitään erikoisen hienoa, ihan tavallista ja hyvää (jos nyt itse kehuu omia pöperöitään).

1054255.jpg

Meillä on kohta Pojan kanssa jännät paikat. Kirjoitin Pojan (mahdolliselle) isälle pitkän ja vuolaan kirjeen. Pahoittelin kovasti etten ole aiemmin ollut yhteyksissä, pyysin ymmärrystä ja sitä että hän kostaisi MINUN virheitä viattomaan lapseen. Olen muotoillut kirjettä useita kuukausia enkä ole siihen vieläkään tyytyväinen. En ole saanut mukaan kaikkea sitä mitä haluisin sanoa mutta silti tuntuu että selittelen liikaa. Mutta jonain päivänä totuus on kohdattava. Minä olen riistänyt lapseltani biologisen isänsä vain oman itsepäisyyteni takia. Halusin muka Pojalle jotain parempaa ja ajauduin omassa vahvuudessani ja itseriittoisuudessani ojasta allikkoon, pahoihin ongelmiin. Eikä asia vatvomalla parane, ei se niin mene. Kun vain uskaltaisi etsiä Pojan isän osoitteen, pudottaa kirjeen laatikkoon... kun vain uskaltaisi ottaa vastuun omista teoistaan....