Menimme päivällä melkein koko perheen voimin sinne kalastuksen päivän tapahtumaan. Ainoastaan Poika "joutui" jäämään pois koulun takia. Leevi oli aivan innoissaan kuin sai isänsä kanssa narrata kaloja Pikku-Veskun laiturilta. Leevi oli ottanut mukaan oman ongen ja madot. Olimme aamulla kaivaneet muutaman madon suurella vaivalla ylös kasvimaaltamme. Paikalla oli ammattitaitoisia onginnanopastajia joilta Leevi sai toukkia ja hyviä neuvoja kalastukseen. Kiitos siitä Lahden Kalaveikoille. Nyyti nyhjäsi suurimman osan ajasta minun sylissäni tai nilkoissani. Häntä kun väenpaljous ja kalat lähinnä pelotti. Nyyti muistuttaa luonteeltaan Jannua, jos nyt 1,5-vuotiaasta voi antaa kovin lopullisia luonne- analyysejä. Hän on ujo, syrjään vetäytyvä ja melko hiljainen (onko tuo ilkeä kuvaus tyttärestä ja miehestä?).

Leevi oli innoissaan paikalla olleista elävistä ankeriasta, ravuista ja karpeista. Nyytikin lämpeni vähän ravuille vaikkakin säikkyi kun teltalla ollut nainen nosti ravun vedestä ylös esitelläkseen sitä. Välillä olen huolissani siitä miten säikky ja helmoissa roikkuva Nyyti on. Leevi kun on paljon ulospäin suuntautuneempi. Mutta lapset ovat pienestä pitäen kai omia luonteitaan ja Nyytistä tulee varmasti ihan kelpo kansalainen. Nyyti jatkoi sitä aiempaa Hyi hyi- kantaansa kaloja kohtaan. Hän kyllä vähän innostui kun veli sai kalan ongella. Nyyti tuijotti koukussa roikkuvaa kalaa suurin silmin ja sanoi oho. Jannu onki jonkun aikaa Nyytin kanssa mutta he eivät saaneet kaloja. Luulen että Nyyti olisi ehkä luopunut vähän hyi hyi- asenteestaan jos olisi itse saanut kalan. Ilma oli ihana, Leevi sai kaksi kalaa, me saimme maukkaat lettuannokset. Leevi ja Jannu söivät myös paistettuja muikkuja, minua ne eivät oikein innosta. Minusta päivä oli oikein onnistunut. Tulee vielä aika jollain Nyyti luopuu siitä hyi hyi- asenteestaan kaloja kohtaan. En halua kasvattaa tyttöä joka ei uskalla koskea kaloihin eikä suostu niitä syömää.

Me kävimme vähän muuallakin Lahdessa pyörimässä (kyläilemässä tuttava perheessä) kunnes Poika tuli iltapäivällä kaverinsa kanssa. He olivat ottaneet mukaansa virvelit. Olimme kuulleet että Pikku-Vesijärveen oli istutettu kirjolohia. Ei sieltä kuitenkaan mitään tullut ylös. Ei Poika kauaa jaksanut virveliään heitellä. Jäimme kuitenkin roikkumaan paikalle nuotan vedon ajaksi. Homma oli varsin tylsää. Ensin nuotta laskettiin veneella Pikku-Vesijärveen ja sitten alkoi veto. Hidasta hommaa ja nappulat alkoivat jo kyllästyä. Kävimme kävelyllä ja katselemassa vesiurkunäytöstä. Poika ja hänen kaverinsa halusivat nähdä mitä nuotasta nousee. Nuotasta tuli hauki, muuta kirjolohi ja sekalainen määrä lahnaa, särkeä, ahventa ja salakkaa. Kun nuottasaalis oli saatu rantaan, lähdimme kotiin koska päivä oli jo ollut pitkä ja nappulat piti saada nukkumaan. Oli tuossakin päivä.