Minä olen nyt jotenkin tolkuttoman väsynyt. Nukuin viime yönä todella huonosti tai en minä oikein tiedä. Illalla kyllä simahdin melko nopeasti. En tietenkään heti sillä hetkellä kun pääni painoin tyynyyn mutta varmaan jossain kymmenessä minuutissa. Herätäkseni sitten sekavana joskus 2.50. En muista mitä unia oli nähnyt mutta ne oli olleet jotenkin kammottavia. En muista kuin sen että olin herännyt (siis unessa, en oikeasti) useamman kerran ja joka kerta olin ollut kuoleman väsynyt enkä ollut jaksanut kävellä kunnolla, olin törmäillyt seiniin yms. Joka kerta tajusin etten ollut oikeasti herännyt vaan vielä unessa ja heräsin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen kunnes sain itseni pinnistettyä oikeasti hereille ja tunsin olevani lähinnä kauhuissani. En halunnut käydä uudelleen nukkumaan vaikken edes muista tarkalleen mitä muuta niissä unissa tuon valeheräilyn lisäksi tapahtui. Kävin vessassa, join vähän vettä ja tyhjensin mieleni ja kaaduin takaisin sänkyyn ja nukahdin pian. Sitten jossain vaiheessa näin sellaista unta että hampaastani lähti paikka illalla ja sitten heräsin aamulla ja luulin että se oli vain pahaa unta mutta kun kokeilin sormellani niin se paikka puuttui edelleen. Olin todella harmissani kun ajattelin etten näin viime metreillä voi mennä hammaslääkäriin kun en voi maata niin kauaa selälläni. Jotenkin hämärästi tajusin siinä unessa että kroppani ei ole raskaana vaikka aivoni niin sanovatkin. Ja siten heräsin oikeasti ja tungin heti sormen suuhuni ja totesin että paikka on tallella ja olin huojentunut siitä että se oli vain unta. Nukahdin vielä uudelleen… Loppujen lopuksi huonosti nukkuminen oli näennäistä… Näin vain vähän kurjia unia ja heräilin muutaman kerran yössä nukahtaakseni heti uudelleen. Mikäs tuossa, väsyttää silti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulla on unissani kyky päätellä että uni on vain unta. Se, että tajuan jostain epäjohdonmukaisuudesta että näen unta, ei poista välttämättä sitä pakokauhua tai pelkoa jota unessa tunnen. Ainoastaan kerran olen onnistunut poistamaan pakokauhun unestani ajattelemalla että se on vain unta. Olin menossa vessaamme ja yöllä en yleensä sytytä valoja hiippaillessamme talossamme. Hiippailin vessaan ja näin siellä nurkassa ison tumman hahmon joka asui taakseni ja kietoi ”kätensä” rintakehäni ympärille. Sattui ihan hirveästi kun tämä olento puristi minua. Olin aivan kauhuissani kunnes tajusin ettei tämä ole totta, ei vessamme ole mitään mörköjä, tämä on vain unta. Jokin juttu siinä oli mistä tajusin että koko juttu on vain unta mutten enää muista mikä. Ja sellaiset unet, joissa herää ja on hirveän väsynyt, joskus ei edes jaksa nousta sängystä ylös, ovat aivan kamalia. Aina sitä tajuaa jostain että tämä on taas niitä heräämisunia ja herää taas uudelleen ja uudelleen ja aina on aivan sairaan väsynyt. Olen kerran ”herännyt” viisitoista kertaa ennen kuin heräsin oikeasti. Se oli kamalaa kun luulin etten voi koskaan herätä oikeasti. Valeherään uudelleen ja uudelleen… Enkä voi tehdä muuta kuin odottaa että heräisin oikeasti.

 

Pahin painajaiseni jonka muistan liittyy näihin valeheräämisiin. Olin muka herännyt ja makasin sängyssämme kyljelläni. Olin yksin kotona kunnes tajusin että talossa kävelee joku. Se jokin käveli makuuhuoneeseemme. Olin niin väsynyt etten jaksanut kääntyä katsomaan kuka se oli tai mikä. Tunsin kuinka sängyllemme istuttiin ja pakokauhu valtasi mieleni. Olin siis todella aivan kauhuissani. Se jokin pani kätensä olkapäälleni ja sillä hetkellä luulin kuolevani. Ja sitten uni oli ohi. Oikeastaan koko unessa ei ollut mitään sinänsä pahaa mutta se pakokauhu jonka tunsin sillä hetkellä kun tunsin jonkun istuvan sängylleni oli aivan valtava. Eikös ne parhaat kauhuleffatkin ole niitä joissa ei oikeastaan tapahdu mitään veristä ja kauheaa vaan pienillä vihjauksilla nostetaan pelkoa, odotusta jostain kauheasta.