Voi samperi. Taas on viikko mennyt enkä minä ole saanut aikaiseksi mitään maata mullistavaa, en edes muutamaa riviä blogiini. Väsyttää koko ajan mutta ei se ole mikään selitys. Enkä minä ole tällä viikolla edes oikein tehnyt mitään. Ei ole ollut ihmeempää tekemistä. Kiistojen selvittelyä, ruuanlaittoa, pyykin pesua, ulkoilua, kukkapenkkien kitkemistä, lenkkeilyä.

En ole vielä keksinyt miten saan Pojan lepyteltyä ja Leevin lopettamaan pikkuveljensä dissaamisen. Leevi vain kyllästy siihen ettei Veeti tee mitään "järkevää". Aluksi Veeti oli ihan OK mutta Leevin suurista odotuksista huolimatta Veeti ei vain opi leikkimään hänen kanssaan. Kai Leevi joskus kyllästyy sortamaan pikkuveljeään kuten Poikakin kyllästyy kiukutteluun ja mykkäkouluiluun. Kyllä Leevi muille ihmisille osaa kertoa pikkuveikasta nätisti ja silitellä tukkaa mutta joskus hän vain kyllästyy siihen että Veeti saa niin paljon huomiota vaikka se ei osaa edes mitään. Sen kirjaepisodin jälkeen en ole uskaltanut päästää Leeviä Veetin lähellä ilman että itse olen aivan vieressä. Leevi on ollut pienestä pitäen vahva luonne ja sellaisena hän jatkaakin. Mutta se ei ole mikään selitys, puolustus...