Minä en voi sietää märinää ja turhaa valittamista ja vinkumista. Meidän perheessä ei pennut saa tahtoaan läpi siksi että he parkuvat ja kinuavat jotain kaupassa. Minä en pelkää itkettää lasta siksi että kiellän häneltä jotain mitä hän VÄLTTÄMÄTTÄ sillä hetkellä muka tarvitsee. Minä olen heidän äitinsä ja minua kuuluu myös totella. Jos lapsia ei laita ruotuun kun he ovat vielä pieniä, on se varmaan vaikeaa sitten kun he alkavat olla murrosiässä eivätkä olekaan enää niin herttaisia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kyllä minä olen sen tässä maailmassa nähnyt, että antamalla kaikessa periksi sille pikku pennulle, saadaan aikaisiksi lähinnä sutta ja sekundaa. Lapsesta voi tulla perheessä kaikkia muita tyrannisoiva diktaattori, joka kuvittelee että ulkomaailmassakin hänen kuuluu saada KAIKKI ja kaikkien kuuluu totella häntä.

Olin muutama viikko sitten isossa marketissa. Olin melko leveällä käytävällä hyllyn vieressä katsomassa kuorintavoiteita kun eräs äiti kutsui lastaan (n. 6 v.) käytävän toisesta päästä. "Viivi (nimi muutettu) kulta, olisitko kiltti ja tulisit nyt jo äitin luokse." No Viivihän sitten päätti tulla, hän käveli suoraan päin minua, tönäisi minua ja tiuskaisi pois tieltä, ämmä. Minä typertyneenä väistin. Viivi olisi voinut oikein hyvin kiertää minut koska seisoin aivan hyllyn vieressä ilman kärryjä ja koreja. Tiedän sen että minä en lapsena missään tapauksessa olisi mennyt tönimään vierasta ihmistä tai tiuskimaan hänelle väistökäskyjä ja sanomaan ämmäksi.