On taas perjantai. En oikein uskoisi taas sitä. Yksi työ- ja kouluviikko on pian takana. Vaikka itse en olekaan työelämässä mukana niin kyllä elämääni lievästi jaksottaa tämä ns. työelämän jaksotus. Poika käy koulua… Siinä hommassa kyllä tosiaankin odotetaan perjantaita kuin kuuta nousevaa. Mieheni ei ole "kahdeksasta neljään"-töissä. Ajatella muuten että jossain maissa se on "yhdeksästä viiteen". Mikä kiire meillä suomalaisilla oikein on sinne työpaikalle? Tiedän firmoja joissa perjantaisin mennään tuntia aiemmin töihin että porukka pääsee ryntäämään viikonlopun viettoon jo kolmelta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pojan kotiin pääsyyn on vielä parisen tuntia. Oikeastaan me menemme lasten kanssa hakemaan Poikaa koulusta. Täällä sataa juuri aika rankasti. Olimme ajatelleet mennä lasten kanssa ulos ennen koululle lähtöä mutta en tiedä viitsiikö nyt kun sataa. Olemme menossa kaupunkiin vähän ostoksille. Poika ei välttämättä tykkää kun koko pesue on mukana mutta ei hän minua kai muuhun kaipaa vaatekaupassa kuin maksajaksi. Ja siihen hommaan minä olenkin oikein soveltuva?

Okei, ei oikein tänään "kupli" tuo juttusuoni joten sanon Bye Bye ja toivottelen hyvät viikonloput. Voi kun loppuisi tuo "rankkasade" ja tulisi lämpimämpi.