Pelikaaneilla oli ihan mukava viikko. Ensin kaatui tiistaina HPK kotona 3535 silmäparin edessä 6-1. Torstaina TPS sai huomata Pelicansin paremmaksi luvuin 5-1. Ottelua Isku-areenalle oli tullut katselemaan 3640 immeistä. Eilen kaanit rökittivät puolen Suomen joukkuetta Raksialassa 3-6. Näin ollen Pelikaanilauma on tällä hetkellä runkosarjassa piikkipaikalla ja se on harvinaista herkkua mastokaupunkin joukkueelle. Mutta tietenkään ei saa leijua… Vaikeat ajat ovat vielä edessä. RV16 kiteytti asian "erinomaisesti" kirjoituksessaan jatkoajan keskustelupalstalle.

Ei perkele jätkät, ei tää vielä riitä Kanada-maljaan. Kolme omiin ja ite tehtiin kuusi joista yksi vieläpä tyhjiin. Onneksi on maaliskuuhun asti aikaa tiivistää pakkaa ja kiristää ruuvia, mutta riittääkö se loppuun asti? Veikkaan että ei, vaan pari hankintaa on pakko tehdä. Nyt on Kaarnalla ratkaisun avaimet, tyydytäänkö siihen "ihan ok- pronssipeliin"-tasoon vai satsataanko riittävästi mestaritason joukkueeseen. Niemi riittää, puolustukseen tarvitaa sekä käsiä että voimaa, ja hyökkäykseen joku isokokoinen hampaaton.Tältä viikolta ihan ok saldo 9 pistettä, mutta omissa kolisee ihan liikaa ja hyökkäyspäässä kaivataan vielä terävyyttä. Ylivoimakin on aika pahasti hakusessa vielä. Sarjakärki, pistepörssin kärki ja maalivahtipörssin kärki, joku voisi sanoa että "ihan ok" mutta torille on vielä pitkä matka. Pelillisessä yleisilmeessä kuitenkin selvää laatutekemistä, nyt vaan pari-kolme NHL-leiriltä pudonnutta kanukkia tuohon niin kaikki on mahdollista.

Jannu ehdotti lonkalta että mennään illalla Ouluun katsomaan. Vittu joo, ihan varmasti. Vaikka Oulu on Lahesta katsottuna pohjoisessa ja vaikka me olemme nyt Pohjoisessa niin  ei olla samoilla leveyspiireillä. Täältä katsottuna Oulu on jotenkin toivottoman etelässä. Täältä Ouluun on reippaanlaiset 300 kilsaa. On se tietenkin vähemmän kuin se 500 kilsaa mitä Ouluun on Lahdesta. Suomi on pitkä maa. No emme siis menneet katsomaan peliä kun minä olin niin nuiva. Minusta kun ei ole ollenkaan soveliasta lähteä lätkämatsiin surutalosta. Olen periaatteen ihminen. Silti pakenen koko ajan lenkille, metsään ja kirjojen ääreen kun en osaa kohdata muiden ihmisten surua. Suru oikein tiivistyy tänne kun paikalla on niin paljon ihmisiä suruissaan talossa. Ja ensi viikonloppuna on vielä enemmän.