Välillä tuntuu että lapsista on tullut jotain ihmeolentoja joiden takia heidän vanhemmille pitää muodostaa erilaisia etuja. Suurta närää vaikuttaa nostaneen täällä Päijät-Hämeessä ne ilkeät ihmiset, jotka parkkeeraavat paikoille, jotka ison marketin pihassa on marketin toimesta merkitty varatuiksi "pienten lasten kanssa asioiville". Siitä on muristu useampaan otteeseen Etelä-Suomen Sanomien tekstiviestipalstalla.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Siis PIENTEN lasten kanssa asioiville. Olen välillä miettinyt milloin lapsi muuttuu pienestä vain lapseksi. Puolueellinen kaveri-tuttavaraatimme päätyi äänestyksen jälkeen siihen että kouluikäinen ei enää ole pieni lapsi.  Johonkin se raja on asetettava. Osa porukasta kyllä ehdotti rajaksi yläluokille menoa mutta ehdotus ei saanut paljoa kannatusta. Muodostamamme erittäin epävirallisen kannan perusteella eräältä raatiin osallistuneelta naiselta loppuu oikeus parkkeerata pienten lasten kanssa asioiville – tarkoitettuun ruutuun ihan kohtsilleen ja pian kun koulut alkavat. Hän taisikin olla juuri se joka ehdotti korkeampaa ikärajaa, yläluokille menoa ikärajaksi. Tietenkään epävirallisen, varsin puolueellisen raatimme ikärajasuositus ei millään tavalla sido mitään eikä ketään. Taistelu jatkukoon.

Minä laitan autoni suosiolla sellaiselle paikalle, joka ei ole ns. perhepaikka, jotta niille jotka mielestään tarvitsevat sen paikan auringosta jäisi sellainen. Minä saan nappulat kauppaan, tavarat autoon ja nappulat takaisin kyytiin vähän kauempaakin, vähän kapeammassa ruudussa.