Loppujen lopuksi se (viikonloppu) ei muuta erityisesti elämääni. Nappulat eivät tunne käsitettä ”on viikonloppu, voi nukkua pidempään”. Nyyti herää yleensä siinä kuuden jälkeen oli sitten arki tai pyhä. Hän hiippailee huoneeseemme ja kiipeää sänkyymme. Joskus hänellä on kirja mukanaan, jota minä sitten luen hänelle. Vietämme yleensä ainakin puoli tuntia ihan rauhassa punkassa.  Leevi herää yleensä vasta seitsemän aikaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta Poika taas, häntä on lähes mahdotonta tyrkkiä viikonloppuna sängystä ylös siihen aikaan kun nappulat herää, siihen aikaan jolloin hän herää kouluaamuina. Mutta antaa lapsen nukkua, hän on teini. En kuitenkaan anna Pojan nukkua yleensä kuin jonnekin yhdeksään… kymmeneen. Minusta viikonloput eivät ole sitä varten että valvotaan aamuyöhön ja nukutaan päivät.

 

Onhan se niin että jonain aamuina Jannu hoitaa Nyytin aamuviihdytykset ja minä nukun toisessa huoneessa autuaan tietämättömänä että kuopukseni on jo hereillä. Nyyti kuulemma aina kuitenkin muistaa kysyä että missä äiti on. Äiti nyt vaan on nukkumassa toisessa huoneessa. Isi kelpaa kuitenkin Nyytille ihan hyvin aamukaveriksi