Eivät ole minun mummoni nähneet vielä meidän uutta vauvaa. Isän puoleinen mummoni lähti syksyllä nuoren rakastajansa kanssa etelään talvea karkuun. Nuori rakastaja kuulostaa pahemmalta kun se on, ei mummo mitään pojan kloppia ottanut mukaan. Tämä herrasmies on kuitenkin mummoa reilun kymmenen vuotta nuorempi joten minulle hän on nuori rakastaja. Ehkä minä olen hiukan ilkeä koska kuvittelen sen olevan jotenkin lojaalia kuollutta vaariani kohtaan. Ei ole sopivaa kysyä kuinka kauan mummo on tapaillut tätä miestä. Mummoni maailmassa on kai jollain tasolla sallittua pitää rakastajia ja rakastajattaria kunhan ei loukkaa puolisoa tai saa aikaiseksi skandaalia avioliiton ulkopuolisilla lapsilla. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mummoni ja vaarini avioliitto oli nimittäin järjestetty. En tiedä millaista on mennä naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta, joka on jopa vieras. Minä menin naimisiin rakkaudesta enkä voi kuvitella tilannetta jossa vanhempani sanelisivat kenet minun pitäisi ottaa puolisokseni. Puolison valinta minulle olisi kyllä ollut isäni tehtävä mutta hän nyt kuoli kun olin alle kouluikäinen mutta mummoni olisi varmaan löytänyt minulle sopivan puolison vaikka kaukaisista sukulaisistani. Kysyin joskus mummolta että kenen kanssa hän oli halunnut poikansa aviotuvan mutta mummo sanoi ettei ollut ajatellut koko asiaa. Se oli varmaa ettei hän halunnut poikansa aviotuvan köyhän maalaistollukan kanssa. Enää mummolla ei vain ollut valtaa poikansa valinnoissa. Isäni päätti jakaa elämänsä äitini kanssa oman äitinsä paheksunnasta huolimatta. Ja häihin mennessä kaikki oli puhuttu parhain päin, "karjakosta" (kuten mummo kutsui aikoinaan äitiäni) oli tullut talollisen tytär (se on totta, ukkini oli talollinen kuten isänsäkin ja isoisänsä).

Jaa, niin, äidin puoleinen mummini elelee omissa oloissaan miehensä suvun talossa. Mummi ei jaksa eikä viitsi lähteä tekemään tätä matkaa vain nähdäkseen yhden lapsen-lapsen-lapsensa. Mummi ei ole elämässään paljoa matkustellut, ulkomailla hän ei ole käynyt kertaakaan. Mummilla on ollut myös surua, hänen pitkäaikainen kumppaninsa kuoli joku aika sitten. Kai se aluksi oli suuri salaisuus että mummi seurustelee kuolleen miehensä veljen kanssa. He eivät koskaan virallisesti asuneet yhdessä. Vuosia taisi kulua valtavasti ennen kuin kukaan meistä tajusi että mummi tapailee uutta miestä ja lisää aikaa kului ennen kuin tajuttiin että se oli "setä". Mummi sanoi aina he ovat ystäviä mutta… en tiedä. Nyt hän on kuollut ja mummi on taas yksin. Tietenkin hänellä on ystäviä mutta ns. sielun kumppani puuttuu.

Jännä ajatella että isän puolen mummoni "uutta miestä" kutsun rakastajaksi ja äitini puolen mummin "uutta miestä" kutsun kumppaniksi. Ehkä mummon rakastajaan joskus tulee mukaan se kumppanuus, joskus vuosien saatossa. Mummo sanoi ettei hän enää koskaan mene naimisiin, hän on vanha ja haluaa antaa kaiken sen mitä hänellä on niin poikansa lapsille. Ei mummo yleensä puhu tunteistaan tai asioistaan mutta hän on sanonut että tämä mies jonka kanssa hän nyt seurustelee, on hänen elämänsä suurin rakkaus. Hän on odottanut vuosia että he saisivat olla yhdessä. Joskus ajattelen että vaari kuoli koska halusi antaa tilaa vaimolleen, vaari kuoli koska halusi pois, oli väsynyt. Hän tuli Suomeen kuolemaan, kääntyi "synnyinuskontoonsa'' ja teki kaiken valmiiksi ja sitten hän kuoli. Hän oli poissa ja mummoni oli vapaa. Ja hän on taas poissa niin kuin lähes koko minun elämäni ajan, varsinkin sen jälkeen kun äitini avioitui uudelleen.

Jokainen on oman onnensa seppä. Molemmat mummot ovat omalla tavallaan vahvoja ihmisiä ja selvinneet hyvin maailmassa, omalla tavallaan. Mummolle olen lähettänyt Veetin kuvia sähköpostilla sinne "huvilalle". Mummi taas on saanut perinteisiä kirjeitä ja valokuvia postin kuljettamana. Kumpikin on ylpeä uudesta tulokkaasta sukuun. Jos Luoja suo niin he tapaavat Veetin vielä henkilökohtaisesti… kunhan poika kasvaa ja viitsitään matkustaa (äitini kotipaikalle)… kunhan kesä tulee ja mummo viitsii palata Suomeen.