Tämähän on kyllä vähän kuulopuheita mutta sain kuulla että "kylillä" pidetään meitä jonain lestadiolaisina tai muina uskontohihhuleina. Jannu oli kuullut sen isännältä jonka maista tämän talon tontti on aikoinaan lohkottu. Isäntä oli taas kuullut sen puolisoltaan, joka oli ollut puheissa jonkun toisen rouvan kanssa. Kyllähän siitä tietenkin voi lähteä juttuja liikkeelle kun vatsa pystyssä ulkoilutan nappuloita. Totuus on näet se että neljän vuoden sisällä olen jo kolmatta kertaa raskaana mutta on tässä välissä ehditty jo ehkäistäkin eli ei tässä olla ottamassa kaikkea mitä Jumala antaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta ei ne kylän akat  tiedä meistä oikeastaan mitään, kunhan länkyttävät eikä se minua satuta. Tiedän itse miksi näin on tapahtunut. En minä kyllä koskaan ajatellut mitään "suurperhettä" perustaa mutta… Leevi nyt tuli ajankohtaiseksi kun olimme molemmat (minä ja Jannu) toipuneet tarpeeksi Juniorin menetyksestä. Päätös lastenhankinnasta oli tehty jo vuosia aiemmin eli kumpikin tiesi että vielä joskus yritämme uutta vauvaa. Leevi ei ollut edes puolivuotias kun sain tietää odottavani taas lasta. Nyyti ei oikeastaan ole vahinkovauva vaan otimme Jannun kanssa kerran tiedostetun riskin ja hupsista, vaimo on taas paksuna. Oli se silti järkytys, eihän nappuloilla ole kuin reilu vuosi ikäeroa. Tämä nykyinen maha-asukas nyt vain haluttiin saada, varsinkin sen parisuhteessa olleen vaikean kauden jälkeen. Asia on kuitenkin niin ettei tämän vauvan ole tarkoitus paikata parisuhdetta, ei tässä siitä ole kyse. Parisuhde on paikattu ihan muualla ja uskalsimme taas lähteä tähän rumbaan.