Tänne iski yöllä pieni ukkonen kolmen jälkeen. Eihän se nyt ollut ollenkaan kohdalla mutta kyllä se perheen naisväen herkkiin korviin kuului. Minä nyt olisin voinut sulkea jyrinän ja sateen rummutuksen peltikattoon korvatulpilla mutta salamoille en voisi mitään, jokainen välähdys havahduttaa. Nyyti nyt oli tosi surkeana kun niin pelotti. Annoin hänen tulla meidän makariin ja valvoimme yhdessä katsellen salamien leikkiä puiden yllä. Tarokin oli haettava tarhalta koska se räksytti taukoamatta. Leevi kävi makarillamme tsekkaamassa tilanteen mutta kun totesimme ettei mitään hätää ollut niin hän meni nukkumaan takaisin. Jannu kävi peittelemässä hänet sänkyyn. Poika oli autuaan tietämätön koko uhkaavasta ukkostilanteesta. En tiedä mistä hän on unenlahjansa saanut kun itse olen kovin herkkaäuninen. No on minunkin suvussani syväunisia. Ne heidän herättämiseen sikiunesta tarvitaan järeämpää arsenaalia. Ei riitä askeleet rapussa niin kuin minulle.

824999.jpg

Tästä yöllisestä valvomisesta johtuen Nyyti nukkui pitempään mikä johti taas siihen että minä en ollut hereillä kun Poika nousi. Heräsin siihen kun hän meni alakertaan. Keskustelimme aamupalalla siitä että onko äidin velvollisuus huolehtia siitä että lapset herää ajoissa ja ehtii kouluun. En ole ihan varma mikä tuohon olisi vastaus. Kai ne mamit haluaa vain parasta lapsilleen. Poika on jo niin iso että hänen pitäisi saada itse henk.koht. riivittyä itsensä ylös sängystä ja kouluun. Nyyti on hyvä vekkari. Kun nousee Nyytin kanssa niin huomaa kyllä jos Poika (tai aviomies) ei herää ajoissa ehtiäkseen velvollisuuksiensa pariin. No joo, yöllinen ukkonen on enää muisto vain, muutama milli sademittarissa. Ei ole enää tummia pilviä taivaalla, täällä paistaa aurinko ja tuuli heiluttelee kahta koneellista pyykkejä narulla. Olemme ehtineet syömään jo jauhelihakeittoa. Se oli huutoäänestyksen tulos ja sitä te saatte.  Hajaääniä sai myös muusi ja nakit sekä lohikiusaus.