Minulla on vähän sellainen olo että minun piti joskus kirjoittaa siitä kun kävin hammaslääkärissä mutta olin niin saakelin leipääntynyt koko bloggailuun siinä vaiheessa että… jäi sitten. Toisaalta hammaslääkärissä käynti ajoittui siihen aikaan mummoni (isäpuoleni äidin) kuoleman jälkeen jolloin oli sitä ns. surua. Jouduin jopa siirtämään hammaslääkärini aikaani kun oli Pohjoisessa hoitamassa hautajaisjärjestelyjä. Mutta kun sitten palailin takaisin Hämeeseen niin oli kohdattava hammaslääkäri. Ei siinä mitään, en kärsi varsinaisesta hammaslääkärikammosta, en ollenkaan.

Niin tuli käytyä hammaslääkärissä. Lyhyesti sanottuna…Nolla reikää, 59 euroa, kiitos, näkemiin, nähdään ensi vuonna. Minulla on kuulemma avopurenta mutta sen sinänsä tiesinkin koska se kerrottiin minulla kun olin kuutosluokalla. Lekuri sanoi että katsotaan ensi vuonna mitä sille tehdään. Sitten kuitenkin menin yläasteelle ja hammaslääkärini vaihtui jostain syystä ja purentahäiriöstäni ei puhuttu enää mitään. Nyt se taas nousi esille. Eli kun puren hampaani yhteen niin etuhampaiden väliin jää silmin nähtävä rako. Ylähampaani ovat ns. liian edessä. Ei siitä sinänsä kuulemma ole haittaa jos minulla ei ole mitään purentaan liittyvää ongelmaa (päänsärkyä, leukajumeja yms.). Takahampaani joutuvat koville kun puren niillä niin kovaa. No ehkä hampaat on tehty kestämään?

Kerron seuraavan jutun vain siksi että se todistaa miten saatanan hyviä todistajia me ihmiset olemme. Vastaanotolla vaihdoin hammaslääkärini kanssaan muutaman sanasen (esim. miten vauva voi) niin että itse istuin hammaslääkärintuolissa ja hän oli edessäni parin metrin päässä minusta ja aivan varmasti katsoin häneen. Kun sitten tarkastuksen jälkeen hoidettiin maksupolitiikkaa niin hämmästyksekseni huomasin että hänellä oli (kesä)parta. En ollut sitä nähnyt (huomannut) kun vaihdoimme muutaman sanan ennen tarkastusta. Ihminen on näköjään todellakin sokea. Ehkä hänelle on aina ollut parta, en vain ole tajunnut. Ehkei kuitenkaan. Tämä todistaa mielestäni sitä ettei ihminen ole oletuksineen kovin luotettava todistaja. Olin tottunut näkemään ko. henkilön ilman partaa niin... oletin hänen olevan edelleen sellainen. Olemme (ihmiset) kai loppujen lopuksi omalla tavallamme sokeita... Ensi vuonna varmaan osaan kiinnittää huomiota hänen leukakarvoitukseen ja osaan heti määritellä sen määrän eikä tule mitään ihmeempiä ns. järkytyksiä.

Kyllä minä osaltani ymmärrän mistä voi juontaa juurensa hammaslääkärikammo. Siinähän ihminen todellakin menettää sinänsä kaiken kykynsä kommunikoida, sitä päätyy todellakin toisen ihmisen armoille. Kyllä minäkin jännitän jollain tasolla aina (hammas)lääkäriin menoa. Ja jollain tasolla en todellakaan osaa eritellä syytä. Kaikki tavanomaisesta poikkeava jännittää?

Jotkut perustelee hammaslääkärikammoaan kivuliailla toimenpiteillä. Olisi hienoa sanoa etten tiedä niistä mitään mutta olen joutunut niistä osalliseksi. Viisaudenhampaani poistohaava tulehtui aikoinaan. Hammas poistettiin yksityisellä torstaina ja lauantai-aamuna olin varmistunut siitä että haava oli tulehtunut. Ien oli kosketusarka ja haavasta tuli märkää kun painoin sitä sideharsotaitoksella. Kiirehdin kaupungin päivystykseen. Hammaslääkäri siellä (nainen, ainut hammaslääkärinainen jonka olen koskaan kohdannut) putsasi haavan ja laittoi siihen lääketöhnän ilman puudutusta ja se sattui. Jokainen voi ajatella miltä tuntuu kun tulehtunutta haavaa ronkitaan. Ei se kuitenkaan ollut sietämätöntä, hivenen ilkeää vaan. Sain antibiootit (ja ripulin) ja haava parani kunnolla. Enkä minä kanna tuosta mitään kaunoja. Pääsin lekurilla ns. jonon ohi kun olin "pikku tapaus" sillä aikaa kun jonkun toisen puudutuksen vaikutuksen alkamista odoteltiin. Sain hoidon ja kaikki meni hyvin. Ei jäänyt edes mitään kammoa. Olen jollain tasolla edelleen sitä mieltä että vain luuserit menevät kaupungin päivystykseen mutta ymmärrän että on myös tilanteita jotka tulevat ns. yllättäen. Joillan signaali mennä hammaslääkäriin on vasta särky ja silloin usein päädytään sinne päivystykseen. Hammassäryn päälle en ymmärrä mitään koska sitä en ole koskaan kokenut. Pitääkö koputtaa puuta?