Perhe on nyt onnellisesti raahattu takaisin Päijät-Hämeeseen. Minulla on jotenkin tyhjä olo. En oikein tiedä mihin pitäisi seuraavaksi tarttua... siis nukkumaan pitäisi kyllä mennä mutta... Huomenna olisi niin sairaasti hommaa. Pesukoneen vieressä on kasa pestävää kamaa ja kohta joku kyselee pinossa olevien farkkujensa perään. Sitä kun on viikon ollut muiden passattavana niin... oppii pahoille tavoille. Silti kummasti tuo lomailu on jotenkin niin väsyttävää. Tänäänkin iski sairas kiire koneelle kun... jutut vähän venyivät... tavarat olivat enemmän levittyneinä kun tajusinkaan... ja silti oltiin ihan ajoissa kentällä. Se Riia vaan stressaa kaikkea... ei joka paikassa tarvitse olla niin saatanan ajoissa. Nyyti oli koneessa taas paska jäykkä ja Leevi kiusasi muutamaa kanssa matkustajaa ja Veeti päätti parkua lähes puoli tuntia yhteen menoon kun... otti kai päähän, korvat olivat lukossa tai masuun koski... mistä noita tietää. Kyllä se kuitenkin oli sellaista "ottaa vain pannuun ja haluun huomiota"-itkeskelyä. Itkuista kun saattaa jollain tasolla tunnistaa nyansseja. Autossa kun olemme niin vastaamme vain itsellemme mutta koneessa.. siellä on lauma muuta porukkaa jota saattaa vituttaa itkeskelevä lapsi. Eli terveisiä vaan... ei se enää itke, nyt se nukkuu, lapsen unta. Ehkä tässä kannattaa pidättäytyä noissa automobiileissa...

Jaa, mitähän sitä huomenissa tekisi. Pesisi pyykkiä, vaihtaisi vaippoja, imettelisi, laittaisi safkaa, siivoilisi, leikkisi, lenkkeilyttäisi koiraa, hakisi marsun hoidosta... jne... Ensin laitan tietenkin pesukoneen pyörimään. Siellä on jo satsi pyykkejä sisällä, pesuaineet ja huuhteluaineet lokerikoissaan. Pojalle pitää laittaa aamupalaa kun se (rassu) on menossa kouluun. Kyllä se itsekin osaa aamupalaa laittaa mutta olen kuitenkin siihen aikaan heräillä ja nappuloillekin pitää laittaa aamupalaa niin yksi teini menee siinä samassa. Niin ja yksi aviomies... jos se nyt jaksaa nousta ylös. Se on vielä hakemassa koiraa kotiin... taita turista Kamun kanssa (siis Kamu ei ole koira, Taro taas on koira, meidän koira) matkan vaiheista tai jostain muusta kiinnostavammasta. Toivottavasti huomenna ei sada niin saa laittaa pyykit narulle. Joo, ei tullut katsottua uutisia eikä varsinkaan säätä.