Ihan kuin meillä olisi joku kallis arvoinen näyttelyesine jota kaikki käyvät ihmettelemässä ja siinä sivussa ehtivät kummastella kun olen niin hyvä voimaisen näköinen ja hoikka. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä, maata punkan pohjalla ja valittaa kun elämä on niin rankkaa ja vauvakilojakin on roppakaupalla. Ja loppujen lopuksi tuo on vain vauva ei mikään ihme. Onhan se ihana olento mutta jotain rajaa palvonnalla ja lässytyksellä." Voi hellenlettes, kuka söpö pikku mies siinä on, voi että, oot nii söpö ja pieni, nii herttane, voi että." Ja Anoppikin on vielä täällä mutta Appiukko tulee hakemaan hänet huomenna pois niin saa ryhtyä elämään sitä ns. normaalia elämää. Okei, oliko tämä nyt jotenkin paha päivä. Hyväähän kaikki tarkoittavat….<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />