Jos joku nyt sattui ihmettelemään mihin minä hävisin viikoksi niin olin matkoilla. Lähtö nyt tuli vähän äkkinäisesti kun päätin etten viitsi enkä jaksa tätä samaa vanhaa juttua koko ajan. Meillä oli aika mehevä riita Jannun kanssa. Toisin kun monet luulevat, me osaamme riidellä. Meidän riitely ei vain ole sitä että molemmat raivoaa naama punaisena. Minä menetän äärimmäisen harvoin malttini niin että huutaisin, yleensä latelen ilkeät sanani naama peruslukemilla, kylmällä äänellä. Jannu on taas niin saamarin rauhallinen että hän tulistuu harvoin. Me oikeastaan riitelemme varsin "sivistyneesti" korottamatta ääntä mutta loppujen lopuksi loukaten toisiamme todella pahasti. Kumpikin tietää mikä on se juttu millä saa iskettyä vyön alle. Tietenkin kiistat sovittiin ennen kuin lähdin, ei kyseessä ollut mikään sellainen että pakenin riitaa ja kuvittelin että se hautautuu sillä aikaa kun olen poissa. Ei niin käy, etäisyys voi sinänsä muuttaa asioiden mittasuhteita ja saada jutut näyttämään ihan muulta, pienemmiltä ja vähäpätöisimmiltä. Pakenemalla ei kuitenkaan välttämättä saa aikaiseksi kuin katkeruutta ja kiistojen kroonistumista.

Riitelemme kylläkin todella harvoin, emme yleensä viitsi tuhlata siihen energiaa ja toisekseen olemme kumpikin pohjimmiltamme varsin säyseitä. Tämän kerran riita sai alkunsa varsin yksinkertaisesta asiasta. Kun sen tähän kirjoittaa niin se tuntuu kovin lapselliselta. Miten sellaisesta asiasta voi saada aikaiseksi riidan? Varasin ajan hammaslääkärille… Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa mutta minäpä en kertonutkaan sitä Herra Jannulle heti kun hän tuli töistä. Herra Jannulle kilahti kun hän päätti että minä salaan häneltä asioita. Minä olen taas sitä mieltä ettei minun tarvitse tehdä selkoa tekemisistäni kun kysymys on niin pienestä jutusta että soitin vastaanotolle ja varasin ajan hammaslääkärille. Joskus tekisi mieli kertoa Herra Hammaslääkärille kuinka hän ottaa pannuun Herra Jannua ja silti Herra Jannu ravaa saman Herra Hammaslääkärin pakeilla kun pikku hampuissa on jotain vikaa tai pitää vain tehdä vuositarkastus. Ihan niin kuin että I'm watching you!. Tai oikeasti se on Rouva Riia joka ottaa pannuun Herra Jannua, Rouva Riian tapa olla omapäinen ja niin itseriittoinen. Mutta loppujen lopuksi kysymys oli vain siitä että Jannulla oli huono päivä ja hän vain koki että halusin taas jättää hänet kaiken ulkopuolelle. Kun minä heittelin bensaa liekkeihin niin päädyimme sitten riitelemään. Minä olisin voinut hoitaa asian nätisti. Sori, etten kertonut sinulle heti, tarkoitus ei ollut pimittää sinulta tietoa, oli niin paljon muutakin juteltavaa. Sen sijaan aloin paasata siitä että elämme nykyaikaa eikä minun kuulu tilittää hänelle kaikkia tekemisiäni. Ja kun kumpikin oli sopivasti virittäytynyt niin olimme kiistoissa. Jankkasimme typeriä juttujamme vartin kunnes olimme puristaneet toisistamme mehut ja totesimme että kyseessä oli typerä kiista ja asiat voi sopia puhumalla.

Riitamme aikana Jannu väläytti mahdollisuutta että jos hänen "vahdintansa" ei kiinnosta niin rouva on vapaa menemään, mikä sitä täällä pitelee… ai niin, Riian pitää mennä hammaslääkärille. Vaikka sovimme jo samana iltani niin päätin seuraavana päivänä lähteä lasten kanssa mummolaani. Täytyy sanoa että Nyyti ei ollut kovin mielissään tästä yhtäkkisestä maailman muutoksesta. Ei siinä mitään, paikkailtiin, sanottiin isille heit ja mentiin. Täytyy myöntää että matka sujui yllättävän hyvin. Kellään (Nyytillä/Leevillä) ei ollut tarvetta suurin huomion osoituksiin koska toinenkaan ei saanut sen enempää huomiota. Mummi oli kovin iloissaan kun sai lapset luokseen. Minä vedin pitkiä puolukkaretkiä, kävin kaupungilla. Nautin vapaudesta ja palasin taas lasteni luokse. Se oli hyvä reissu. Ja kun tulimme kotiin niin oli selvää että oli kuitenkin ihana palata kotiin. Mutta nyt on mentävä tutimaan, väsyttää!