Olin tänään nappuloiden kanssa ulkona. Pihamme on sohjoinen ja osittain täysin sula. Pihalta löytyy myös yksi isohko lätäkkö, mikä kiinnostaa Leeviä erityisesti. Tänään hän päätti täyttää ämpärinsä sohjoisella, likaisella vedellä ja kaataa sen siskonsa päälle. Niin minulla oli pihalla märkä ja parkuva Nyyti ja Leevi, joka katseli suurin silmin "mistä minä voisin tietää ettei noin saa tehdä". Olin aivan selvästi sanonut Leeville ettei vettä saa heitellä muiden päälle. Ei minun auttanut kuin viedä nappulat sisään, kuivata Nyyti ja kertoa Leeville miksi EI saa kaataa vettä toisten ihmisten päälle. Leevi ei ollut kovin mielissään kun joutui sisälle niin lyhyen ulkoiluajan jälkeen vaikka hän itse aiheutti sen sisälle päätymisen. Nyyti taasen käyttäytyi kuin vauva ja oli heti parkumassa äitiä kun laskin hänet sylistä pois. Lopulta me kaikki kolme rauhoituimme lukemaan tarinaa kolmesta karhusta ja kultakutrista. Rauha oli taas maassa...

Pojan kotiintuloaika alkaa olla pian käsillä. Jannu menee hakemaan poikia pois Nuokulta. Tulee (?) vielä se aika jolloin äidin pikku kullannuppu ei enää tulekaan kotiin tai on ympäripäissään kotiin tullessaan. Kamalinta on ajatella sitä mitä itse tein Pojan iässä. Siksi minä kai yritän olla niin tiukka ja määrätä kotiintuloajoista, paikoista joissa hän saa hengailla ja sopivasta kaveriporukasta. Tietäen kuitenkin että ei hän välttämättä usko minua. Välillä tuntuu rassaavalta se, että himassa on sekä uhma- että teini- ikäinen poika sekä äitiin ripustautuva tytär. Mutta sitä saa mitä tilaa... ?