Olen ollut tänä vuonna sellaisissa häissä jossa ei ollut yhtään täysi-ikäistä naimatonta henkilö että heittele siinä sitten sitä räkäistä sukkanauhaa tai pikkuruista kukkakimppua. Eikä siinä mitään, kyllähän pari tiesi jo kutsuessaan että paikalle tulee vain pareja ja perheitä. Siellä oli todellakin meidän vilperteille seuraa.

Itse olen mennyt naimisiin joskus saakelin kauan sitten, siltä ainakin nyt tuntuu. Syksyllä kun emme ehtineet järjestää häitä kesäksi. Kosinnasta häihin kesti vajaat 3 kk. Olimme Jannun kanssa seurustelleet reilun vuoden ennen kuin rykäsimme naimisiin. Hulluinahan meitä monet pitivät tai sitten minua raskaana. On tosi kiva mennä naimisiin kun porukassa on monta sellaista, jotka ajattelevat ettemme sovi toisillemme. Oli niillä hyvä perustelujakin ja olivathan he osittain oikeassakin. Mutta eikö se sanonta ole että vastakohdat täydentävät toisiaan? Kyllä se rakkaus ainakin aluksi riittää.

Meidät on alun perin vihitty maistraatissa koska Jannu ei kuulunut kirkkoon. Se nyt oli sellainen vihkaseminen muutaman lähimmän läsnä ollessa. Mutta kyllä me olimme panostaneet ulkoasuumme, emme me paikalle talsineet farkuissa ja T-paidoissa. Vihkimisen jälkeen kävimme syömässä reilun kymmenen hengen voimin. Avioliittomme siunattiin sitten seuraavana päivänä juhlapaikalla. Häävalssia emme tanssineet, kakun leikkuussa ei polkaistu, morsianta tai sulhasta ei ryöstetty, sukkanauhoja ei etsitty hampaineen hameen alta ja morsian ei pukeutunut valkoiseen. Olin pannut aika tiukat suitset pelille… Jos ukko polkaisee kakun leikkauksessa niin marssin pois häistä. Jannu itse kielsi ryöstämästä morsianta, sulhasta, anoppia tai ketään muutakaan hääväestä. Mielestäni morsiusparilla kuuluu olla oikeus sellaisiin häihin mitä haluaa ja Jannusta (kuten minustakin) sellainen ryöstely on lapsellista ja typerää (hienoa, oli ne ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä, ehkei ne olekaan niin erilaisia kun luullaan). Ja kun me häiden jälkeen pääsimme "kämpäämme" niin Jannu nukahti sängylle poikittain päällään paita, alushousut ja sukat. Minä sain tökkiä häntä monta kertaa ennen kuin hän heräsi sen verran että siirtyi että minäkin mahtuisin nukkumaan. Ja maanantaina mentiin kumpikin velvollisuuksien pariin, minä kouluun ja Jannu töihin. Häämatkalla emme ole koskaan käyneet.

Vitsailtiin välillä että pitäisi erota että saataisiin ne kirkkohäät. Viime kesänä minut yllätettiin täysin, sain kirkkohääni. Olimme Jannun porukoiden veneellä ja saavuimme erääseen saareen. Jannu esitteli minulle kirkkoa ja sanoi että meidän avioliittomme siunataan siellä huomenna. Totesin ettei se voi olla mahdollista, en ole millään tavalla valmistautunut mutta miehenipä oli. Hän oli teettänyt minulle kauniin luonnonvalkoisen spagettiolkaimisen mekon, sopinut asiat papin kanssa, hoitanut kukat, pakannut mukaan lapsille juhlavaatteet, kutsunut paikalle siskoni puolisonsa kanssa. Jannulle teko oli suuri rakkauden osoitus minulle. Hän halusi vahvistaa liittomme sen kotoa muuttamis-episodin jälkeen. Hän halusi näyttää että oli tosissaan, että hän todella halusi olla kanssani.

Ajatelkaa nyt; kesä, saaren pieni kirkko, söpöiset pienet lapset juhlavetimissään, rinnalla mies jota parempaa ei voi olla. Ja se kaikki salailu, minä en tiennyt mitään. Aamulla paikalle saapui sitten siskoni puolisonsa kanssa. Sisko laittoi hiukseni ja meikkini, hänelle on alan koulutusta. Avioliittomme siunattiin yhdentoista aikaan. Paikalla oli siis Jannun vanhemmat, siskoni puolisoineen … Leevi, Nyyti, minä ja Jannu. Siunaustilaisuuden jälkeen söimme. Minä ihmettelin edelleen miten en tajunnut mitään… huomannut salaista matkalaukkua, Jannun kuiskuttelua vanhempiensa kanssa… Jannun vanhemmat ottivat lapset ja me lähdimme Jannun kanssa kahden Jannun vanhempien veneellä viettämään hääyötä. Istuimme lähes yöttömässä yössä kalliolla ja minä olin niin kovin onnellinen. Tiedän etten saanut tähän tarinaan sitä tunnetta mukaan joka minut valtasi kun kävelin mieheni rinnalla häämarssin soidessa pitkin kirkon käytävää. Ihmeellistä kyllä liikutuin melkein kyyneliin.

Se yö oli muuten ensimmäinen yö Nyytille erossa äidistä. Lapsi oli lähes 1,5-vuotias enkä ollut vielä koskaan jättänyt häntä muiden hoiviin yön ylitse. Ja tuo yö oli vaikea Jannun vanhemmille. Nyyti itki äidin ja isin perään alkuillasta yli puolille öille saakka. Kyllä se todella näytti minulle sen että olin ehkä paaponut lastani liikaa. Sitten kun uusi vauva ilmoitti tulostaan niin tiesin että on "pakko" opettaa Nyyti nukkumaan omaan huoneeseensa. Se oli rankka operaatio mutta se onkin jo toinen tarina.P.S. Ai niin, inspiraatio näihin juttuihin syntyi kun katsoin kakkosen Satuhäät ohjelmaa (tänään kovalevyltä).