Minä alan olla aika valmis tai oikeastaan olen ihan valmis ja melko tympääntynyt. Ja masuasukas on valmis, asemissa, siellä se "roikkuu" pää alaspäin ja odottelee kun kehoni tekee päätöksen että on hänen aikansa tulla ulos. Päätöstä en tee minä ja jos sellaisen päätöksen voisin tehdä niin… vauva syntyisi tosi pian. Inhoan tätä vaihetta jolloin ollaan valmiita mutta mitään ei tapahdu. On tukala olla lähes koko ajan, öisin ei saa nukuttua kunnolla, vatsa on tiellä joka paikassa, väsyttää, koivet on turvoksissa, pinna kireänä ja vessassa saa ravata koko vähän väliä. Okei, vituttaa mutta hittojakos tässä enää. Olemme loppu suoralla ja pian saa nulliintua siitä että parutaan päivin öin, paskotaan ja ollaan "ruokakupilla" vähän väliä ja siinä sivussa pitäisi hoitaa koti, muut lapset. Että valitanko minä osastani, ehkä vähän mutta en oikeastaan, olen lähinnä ironinen (yritän olla?). Olen itse osani valinnut ja olen todella kiintynyt masuasukkaaseen ja odotan todella kovasti hänen näkemistään.

Kävimme nappuloiden kanssa ostamassa masuasukkaalle kotiintulovaatteet. Jokainen vauva on saanut oman kotiintuloasusteet vaikka muutenhan tämä uusi vauva saa kyllä alkajaisiksi tyytyä sisarusten vanhoihin vaatteisiin koska vauvanvaatteet eivät kulu ja vauva kasvaa mieletöntä vauhtia. Kun tulee katsomaan uutta vauvaamme niin ei meille kannata raahata mitään 56 koon vaatteita tuliaisiksi koska niitä on laatikko tolkulla. On ne kyllä ihania ne pikkuvaatteet. Olen tässä hypistellyt erinäisiä pikku paitoja, bodeja, haalareita ja housuja. Meillä on kaikki valmiina uutta tulokasta varten. Nyt vain odotellaan jos vaikka huomenna… ei en usko… Laskettu aika on maaliskuun puolella mutten ole vielä koskaan saanut sikiötä pysymään sisälläni laskettuun aikaan enkä usko että tämäkään olento tekee poikkeusta. I'LL BE WAITING…