Kohta täällä alkaa olla tungosta kun porukka pohjoisesta saapuu. He ovat lähteneet jo aamuvarhaisella puskemaan tänne päin. Anoppi ja Appiukko ovat jo täällä. Siskoni on myös tulossa perheineen.

Anoppi on kyllä sinänsä rassaava tyyppi, että hän tulee tänne ja alkaa toimia jonain "kodinhoitajana" ja estää minua tekemästä paljon mitään. Tietenkin hän yrittää olla kiltti ja auttaa mutta tämä on minun kotini. Kysymys ei tiettävästi ole siitä että hän olisi sitä mieltä etten minä kykene tekemään asioita oikein vaan Anoppi haluaa olla avuksi. Enkä minä halua ruveta räyhäämään sellaiselle herttaiselle ihmiselle, joka aivan selvästi melko lailla tossun alla ja alistettu. Minä sanon välillä Anopille että hän on täällä vieraana eikä hänen tarvitse huushollota. Jannukin yrittää saada äitiään irti kotitöistä. Luulen että Anoppi ajattelee siitä että se Riia laittoi pojan asialle kun ei itse uskalla. Ja minä en edes tiedä koska Anoppi lähtee pois. Viimeistään sitten kun Appiukko jyrähtää että nyt nainen kotiin ja sassiin, niillä on oma elämäkin eivätkä he tarvitse piikaa kotiinsa. Mikäs minun on ollessa kun sapuskat tehdään, pyykit pestään ja silitetään jne… Anoppi jopa tiskaa käsin vaikka meillä tiskikone. Joskus säälin häntä jollain tavalla koska selvästikin hän janoaa hyväksyntää ja kiitosta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ja mitä tulee meidän pikkuiseen niin… Mitä noista nyt voi sanoa. Kaikki on niin pientä ettei sitä muista vuosien takaa että vauvassa voi olla esim. niin pienet kynnet. Veeti on hyvin nälkäinen lapsi, häntä saa olla syöttämässä lähes tunnin välein. Olen tottunut kantamaan vauvoja liinassa joten Veeti on lähes koko ajan lähelläni ja kuulee sydämen sykkeeni johon hän tottui kohdussa. Se kuulemma rauhoittaa vauvaa. Nytkin hän on tuossa. Tietenkin vauva liinassa rinnalla ei mitenkään helpota tietokoneen hallintaa mutta en aio kirjoittaa pitkään enkä tiedä viitsinkö käydä katselemassa mitä Netin ihmeelliseen maailmaan kuuluu.