Aika hiljaista. Nappulat ovat nukkumassa. Poika on Jannun kanssa isäpuoleni kämpillä pelaamassa pokeria. Minä osaan sinänsä pelata pokeria, tajuan kyllä tämän Texas Hold'emin idean ja säännöt, osaan pelata myös ns. sököä mutta loppujen lopuksi en näe pokerin peluussa mitään kovin hohdokasta enkä addiktoivaa. Huvinsa kullakin. Toisekseen en oikein osaa kuitenkaan mitään strategioita, bluffata osaan kyllä mutta harvoin oikeassa kohdassa. Tiedän kyllä kuka sieltä kämpiltä kömpii häviäjänä tai voittajana... Jannu ei sinänsä ole kovin hyvä kun taas isäpuoleni isä on aikamoinen pokerihaka. Hän pelaa jonkun verran netissäkin. Poika pelaa kavereiden kanssa ihan vain kolikoista tai pelimerkeistä... Kai se joskus netissäkin pelaa, ei siis kotonaan mutta kavereilla... mutta hänestäkään ei ole vastusta pohjoisen jengille. "Vaari" on nimittäin treenannut pojastaan ihan siedettävän kortin lätkijän.
En vain tiedä pitäsikö kohta mennä pelastamaan Jannu ettei hän häviä meidän kaikkia säästöjä ja taloa... Siinä sitä sitten oltaisiin onnellisesti ilman taloa ja rahoja... neljä lasta joutuisi mieron tielle. No ei ne nyt oikeasti mistään suurista rahoista pelaa. Toissa iltana Jannu hävisi 32 euroa. Minua ällötti koska sillä saisi loppujen lopuksi aika paljon safkaa tai laatikollisen mansikoita. Hittoako se minulle kertoi häviöistään, senhän rahoja ne on. Kai hän halusi että olisin jotenkin närkkis (närkästynyt)... ottaisin kantaa. Kun sanoo että ei me nyt suurista rahoista pelattu, hävisin vain 32 euroa niin... ei välttämättä heti ekaksi naurata. Siellä ne istuu pöydän ympärillä aromilasit nokkansa edessä (pojallakin, hän juo siitä omenamehua) ja ovat kaikki niin Patrik Antoniuksia vaikka paskat niillä kaikilla housuihin menisi jos pitäisi sen tasoista pelaajaa vastaan pelata. Kyllä "Vaarin" on hyvä putsata toistaitoisia etelän ihmeitä mutta pelkkä amatööri hänkin on.
En minä tietenkään sinänsä ylenkatso heidän harrasteitaan. Kävinhän itsekin kokeilemassa silloin kun vielä pelattiin ihan vain pelimerkeistä (joita ei ollut rahalla lunastettu) mutta kyllästyin nopsasti kun pelimerkit hupenivat. Ja jonkunhan pitää olla täällä lähettyvillä jos nappulat heräävät etteivät hortoile minne sattuu ja vaikka pyöri portaita ales. Hyvähän minun on täältä tuijotella olohuoneen ikkunoihin ja ajatella että olen jotenkin heidän yläpuolellaan. No fyysisesti olenkin koska olen toisessa kerroksessa. Minun on vaikea antautua sellaiseen missä saatan hävitä toisille, vaikuttaa typereltä ja osaamattomalta. Joten minä pyörin oman upeuteni ympärillä... Toiset irroittelee ja minä niittaan jalkani entistä tiukemmin maahan enkä koskaan päästä itseni leijailemaan minnekään. On parempi pysytellä siinä minkä osaa kuin ruveta ottamaan oppia toisilta. Olen oman itseni orja...
Kommentit