Meillä on nyt digoboksi (tallentava) ja DVD-soitin…. uusi televisio. Pojan tietokone on vielä hankkimatta kun hän ei ole täyttänyt niitä ehtoja joita yhdessä asetimme tietokoneen hankinnalle. En voi ostaa tietokonetta lapselleni, joka on jo ainakin kahdesti rikkonut määräyksiäni vastaan törkeästi eikä osaa edes olla kovin pahoillaan. Kato, mutsi mä oon nuori, me ollaa vähä tällasii… eesvastuuttomia, mutsi hei, mitäs sä itte teit mun ikäsen, annoit kaikkie kakslahkeista panna sua ja olit nii lärvät ettet ees tiiä kuka mun isä on. Mitä tuohon sanomaan. Osui ja upposi? Älä sä jumalauta pentu toista mutsis virheit, ei se rellästämine ole sen arvoist ett sill kannataa pilata välit vanhempiins. Oikeasti Poika on varsin kiltti ja vastuullinen lapsi. Ei hänestä viime päiviin saakka ole ollut paljon huolta… Mutta nyt hän on alkanut ottaa vapauksia joita en hänelle sallisi. Ehkä hän käyttää samaa taktiikkaa kuin minä. Ollaan ensin niin kilttiä, järkevää, "tylsää", vastuullista ja kun luottamus on tapissa niin otetaan vapauksia nuoruuden innolla. Alan vähitellen ymmärtää miksi minun äitini ei puuttunut menemisiini rankemmalla kädellä. Hän ei vain tajunnut… nuoret ovat aika velmuja vehkeitä.                   

Palatakseni noihin elektroniikka juttuihin. Tuo digiboxi on ollut aika kiva juttu. Olen tallennellut hulluna ohjelmia. Viikossa olen tallentanut 38 ohjelmaa joista olen ehtinyt katsoa pari. On niin helppo tallentaa ohjelmia yhdellä napin painalluksella ohjelmaoppaasta. Ja myöhemmin voi poimia katsottavaksi juuri sen ohjelman, jonka haluaa eikä joudu kelailemaan nauhoja sinne tänne. Meidän boksilla voi nauhoittaa kahta kanavaa yhtä aikaa ja katsella kolmatta tai aikaisempaa nauhoitusta. Nykyään en enää yritäkään raivata tilaa lempiohjelmieni katsomiseen vaan olen tallennellut niitä kovalevylle tajuamatta ettei minulla ole oikeastaan aikaa katsoa niitä. Joko sen taas tajusin, elämä on julmaa?