Iines J haastoi minut kirjoittamaan tarinan siitä missä olen viiden vuoden päästä. Päästetäänpä Riian (sairas) mielikuvitus liikkeelle.

Tämä nyt on todellakin tarina jossa on totuutta vain ihan pikkaisen siteeksi (esim lasten bloginimet). Jokainen voi päätellä tarinasta mitä haluaa mutta... Ei totuutta voi tietää viiden vuoden päähän muttei se kuitenkaan ole tuollainen (?).

Olen taas ja jälleen kerran raskaana ja odotan vihdoin ja viimein sitä kauan kaivattua tytärtä. Asia on varmistettu useilla ultrilla sekä lapsivesinäytteellä. Olen jo niin "vanha" että minulle tarjottiin lapsivesinäytteen mahdollisuutta. Tartuin siihen koska silloin saisin varmuuden siitä että odotan vihdoin sitä kauan kaivattua tytärtä. Jos tällä kerralla ei olisi tärpännyt tyttären muodossa niin olisin mennyt USA:han laitattamaan kohtuuni tyttöalkion. Olen jo neuvotellut erään USAlaisen asiantuntija lääkärin kanssa. En minä Veetin jälkeen aloittanut mitään hormonaalista ehkäisyä vaikka niin Jannulle valehtelin. Pian olinkin taas raskaana. Kaikki luuli että se oli joku saatanan vahinko ja lääkärinikin oli lupaamassa minulle aborttia. Saisin sen kuulemma vain yhden lääkärin puollosta koska minulla on jo kolme lasta. Pettymys oli taas suuri kun lapsi oli poika. Kyllä minä sen tiesin koska olin pyytänyt ultrassa katsomaan asian koska en olisi enää kestänyt sitä perkeleen pettymystä jos synnytyksessä selviää että se olisikin poika. Jannu oli kovasti menossa jo sinne vasektomiaan mutta sain hänet ylipuhuttua. Kyllähän hän vielä yhden haluaisi, eikö haluaisikin. Seuraavaksi sytäisin maailmaan kaksi poikaa kerralla. Sitä en tiennyt ennen synnytystä koska vauvat peittelivät kohdussa hyvin toistensa genitaaleja. Kun eka (potra) poika putkahti ulos niin ajattelin että toinen voi vielä olla tyttö. Tuli toinenkin poika. Ne on niin kuin sellaiset identtiset. Mistä niitä nyt erottaa, samalaisia vänisijöitä molemmat. Oli kyllä pää hajota niiden parkuvien mulkvistien kanssa. Mikä helvetti se on jos ei voi muka tyttöä saada vaan noita kullihousuja pyrkii ulos joka tuutista. Kaksosten jälkeen onnistuin tulemaan taas raskaaksi. Hitto kun siinä vaiheessa ei enää saanut aborttia kun selvisi että se on poika. Olin jo suunnitellut että annan sen pennun adoptioon niin olisi pitänyt toimia Pojankin kanssa niin olisi selvinnyt monista murheista. Jannu kuitenkin sanoi ettei hän luovu pojastaan. Jos hän tietäisi… Hän ei nimittäin ole tuon pojan isä. Ehkä se selviää joskus hänelle…

Tämän viimeisimmänkään vauvan isä ei ole (tuleva ex-)aviomieheni koska hän lähti pois jo reilu puoli vuotta sitten koska sai tarpeekseen minun kotkotuksistani. Lapset hän kävi hakemassa muutama kuukausi sitten pois koska olen hänen mielestään jotenkin hullu. Lapset kuulemma pelkäävät minua. Jannun mielestä kohtelin pikku-poikia (Nyytin jälkeen syntyneitä) kuin ilmaa ja välillä todella kaltoin. Mutta enhän minä heitä halunnut vaan sen TYTÖN. Miksi kukaan ei tajua että se nyhverö Nyyti ei riitä minulle, haluan jonkun joka on kuin minä, vahva, itsevarma…Minä en ymmärrä miksi kaikki vain haluavat nousta minua vastaan ja vittuilla minulle. Pakkohan minun oli lähteä pois sieltä Lahden seudulla kun siellä oli niin paljon porukkaa, joka muka tiesi etten minä saisi enää hankkia yhtään lasta koska en ole enää vuosiin muka ollut hyvä äiti. Minkä minä sille voin jos ukko ei hitto soikoon taida enää tuottaa kuin poikasiittiöitä. Nyt tuli tyttö kun otin toisen ukon sänkyyni. Ja tämä mies ei koskaan saa tietää että hänestä on tulossa isä. Tämä on minun ja Nuppuni välinen juttu, tänne ei tarvita mitään ukkeleita pilaamaan meidän juttua.

Ukoista puheen ollen. Poika pisti kaiken hurlumhei. Kai se vittuuntui siitä miten hoidin sen isäepisodin vaikkei se saatana ollut minun vikani ettei hänen isänsä halunnut tavata häntä. Vai otinko minä koskaan edes häneen yhteyttä? Kuka sen nyt oikeasti tietäisikään? Peruskoulun jälkeen poika muutti kotoa ja meni jonnekin huitsinnevadaan opiskelemaan metallialaa (amikseen saatana, miten noloa). Minä olin kyllä jo päättänyt että hän menee lukioon ja sitten yliopistoon. Pois lähtiessään hän vain naureskeli että sitä niittää mitä kylvää. Keneköhän äiti lähti samanikäisenä kotoaan? Se oli eri juttu, minun oli pakko. Olin kuitenkin yli puoli vuotta Poikaa vanhempi ja paljon vastuullisempi. Nyt se Poika hitsaa jossain telakalla jotain risteilijöitä. Menis konkkaan koko paska niin nähtäisiin miten suu sitten pannaan. Muutama vuosi sitten ollut hitsaajapula on hävinnyt koska nuoria oikein työnnettiin kohden hitsaajan uraa ja taas toisaalta teollisuutta siirtyi esim. lahden toiselle puolelle tai kaukoitään. Kyllä me nyt silleen ollaan kohteliaissa puheväleissä koska Poika kuvittelee minun olevan jonkinmoinen pankki (mutta kyllä hän saa pian huomata etten ole mikään jallitettava). Sain pari vuotta sitten kivan perinnön kun mummo kuoli. Harmi että se piti jakaa sisarusten kanssa. No kaikkea ei voi saada. Pojalla on joku keskenkasvuinen hattarapää, blondattu pelle avovaimona. Joku amislähihoitajaopiskelija. Paitsi ei se nyt opiskele mitään kun se on äiti. Niillä on muutaman kuukauden ikäinen tytär (niin toisilta se näköjään onnistuu). Vittu, tässähän käy nyt niin että tuon pennun täti on itse pentua nuorempi. Joo, ei paljon kiinnosta. Jonain päivänä Poika tajuaa että kaikki se mitä tein oli hänen hyväkseen…

Mitäs noista muista pennuista. Leevi sai jonkun ADHD- diagnoosin ja nyt se vetää jotain piripillereitä vai mitälie. Ne pisti sen jonnekin erityisluokalle niin kuin jonkin väpön… fiksu poika se on. Nyyti on niin saatanan säikky että harvase päivä se päätyi parkumaan koulussa kun siellä oli muka niin kamalan pelottavaa. Mitä vittua? Eihän se ole ehtinyt siellä vielä ollakaan kuin pari viikkoa. Hyvin menee, joo. Veeti on kuin jokin umpimielinen paska. Minulle se ei enää puhu oikeastaan mitään. Jonne kasvaa komeasti ja kaksoset…  mitä noista. En minä todellakaan välitä noista. Ne on sillä tekopyhällä Jannulla. Miksi saakelissa minä meninkään sen miehen kanssa naimisiin? Hemmetin pihtari!!! On tullut elämässä tehtyä virheitä ja alan olla 100 %:n varma että Jannu oli yksi suurimmista virheistä. Ihme nyhverö. Ei ihmekään että pennut on mitä sattuu kun isä on löysä paska. Kun siitä ei sängyssäkään ollut paljon mihinkään kun ei vain haluttanut. Saakeli eikö niiden miesten pitäisi haluta koko ajan panna. Nyt sillä on siellä talolla joku ihanainen nainen hoitamassa huushollia. Pakko sillä oli olla sen kanssa jotain peliä ennen kuin Jannu jätti minut. Ei se akka siellä muuten asuisi. Eikä meidän ero ole vielä selvä mutta se on selvää ettei se kusipää pääse minun rahoihini kiinni. Ne on turvattu niin hyvin.

Se unelmien talo muuttui joksikin hemmetin kummistustaloksi. Vaikka on saakelin selvää että meidän yhteiselomme aikana minä olin se joka piti perheen rahallisesti pystyssä, vaikka minä maksoin talot ja remontit niin pakko se oli panna puoliksi, ei siis talo vaan myyntirahat. Saatiin aika hyvät rahat. Jannu sanoi ettei hän halua kasvattaa lapsia siinä talossa jossa minä olen määrännyt jokaisen kaapin ja kaakelin paikan. En minäkään olisi sitä taloa jättänyt sille jästipäälle eikä sillä loisella olisi ollut rahaa lunastaa sitä puolikasta. Minulla on nyt täällä Hel… anteeksi en taidakaan kertoa missä… uusi kämppä. Ostin tämän vasta muutama viikko sitten kun piti paeta sieltä Päijät-Hämeestä kun porukka alkoi ahdistaa, varsinkin kun selvisi että odotan taas lasta. Olen nyt sisustanut tuota lasten huonetta. Minä VIHAAN vaaleanpunaista mutta kai se on jokin sisäänrakennettu toimintamalli että likkalapset pitävät vaaleanpunaisesta. No minä käytän sisustuksessa lähinnä beigeä, ruskeaa ja valkoista. Teen vauvalle rauhallisen sataman. Pitäisi varmaan hankkia itsellekin jotain muutakin kuin tuo patja lattialle. Mutta ensin pitää saada Nupun huone valmiiksi. Minulla on onneksi aikaa koska en ole töissä enkä tiedä palaanko työelämään koskaan. Olen ollut työelämästä poissa kohta kymmenen vuotta. En edes jaksa muistaa milloin viimeksi olin töissä. Olympialaisetkin menivät tuossa. Lontoossa ne oli mutten ehtinyt katsella kun piti hankkia kämpää ja sisustaa. Ei minulla ole viel telluakaan. Tuhosin kaiken mitä siitä kummitustalosta jäi... kaikki mitä minä sain siltä kusipää Jannulta. Kaiken mikä kuului minun entiseen elämään. Tajusin juuri ettei minulla ole enää jäljellä ystäviä, olen kovin yksin mutta MINÄ SAAN TYTÖN!