Katselin osittain neloselta tullutta dokumenttia "vauvakilojen" pudottamisesta. Itselleni painon saaminen takaisin raskautta edeltäneeseen aikaan ei ole koskaan ollut erityisen vaikeaa. Leevin jälkeen laihduin jopa liikaa ja aloin olla taas alipainoinen. Ensinnäkin en lihota itseäni muodottomaksi lasta odottaessa. Ei sitä todellakaan tarvitse syödä kahden edestä eikä raskaus ole mikään sellainen tila mikä mahdollistaa, oikeuttaa syömään ylettömästi seurauksista piittaamatta. Toisekseen olen aina ollut kova liikkumaan. Kun Leevi oli vauva niin kävin pitkillä lenkeillä häntä työnnellen, yleensä kävellen mutta välillä myös juosten. Enkä näe huonoksi  jättää lapsia isälle tai viedä lapsia jollekin hoitoon että saan toteuttaa itseäni.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt minä olen kyllä varsinainen jättiläinen. Alan vähitellen uskoa että laskettuaika on laskettu väärin ja raskaus on paljon pidemmällä kuin uskonkaan. Mutta ei se ole niin, minulla on vielä reilu kuukausi aikaa jäljellä. Olen nyt jo lihonut kymmenisen kiloa, se on ihan suositusten mukaista, en ole liian lihava, tunnen itseni vaan kamalaksi läskiksi mutta niin olen varmaan tuntenut joka kerta tässä vaiheessa. Olen saanut myös ihastuttavia raskausarpia (kuva alla, aika inhoja) mutta ei ruikuteta, itse olen itseni tähän jamaan saanut (mieheni oivallisella avustuksella).