Kerron teille tarinan. Minulle jokainen sana on totta, joku muu voi nähdä tapahtuman aivan toisin. Kulunut aika voi vääristää muistoja.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oli alku kesä. Minut oli kutsuttu ystäväni luokse illan viettoon. Se oli sellaista normaalia suomalaista illan viettoa, grillausta, alkoholia, jutustelua ja saunomista. Minulla oli ihan kivaa, tapasin muutaman kaverini joita en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Join kolmisen siideriä. Ilta meni mukavasti kunnes kaikki muut paitsi ystäväni (jonka luona siis olimme) ja hänen pari miespuolista tuttavaa oli lähtenyt pois. Oli puhe että menisimme em. porukan kanssa yhdessä taksilla Lahteen jatkoille.

 

Kun paikalle oli vain me neljä niin meno muuttui aika hulluksi. Ystäväni alkoi ryypätä miespuolisten tuttaviensa tahdissa. Minä olin lopettanut juomisen jo kymmenen jälkeen ja siirtynyt paikalliseen kirkkaaseen eli vesijohtoveteen. Ystäväni ja hänen miespuoliset tuttavat ryyppäsit konjakkia, kirkkaita ja boolia. He "pakkojuottivat" toisiaan, heittelevät toisiaan ruualla ja kaatoivat boolia toistensa päälle. He "keskustelivat" lähinnä huutaen toisilleen, välillä jopa kamalia solvauksia. Miehet raahasivat ystäväni suihkuun vaatteet päällä. Minä vain seurasin vierestä kun meno yltyi. Olin vain katsoja jolle ei tehty mitään. Miehet uskoivat kun sanoin etten halua juoda enää mitään. Minä sain vain istua ja seurata menoa rauhassa. Välillä olisin halunnut huutaa että saatana lopettakaa tämä pelleily, minulla ei ole kivaa. Mutta katselin vain, olin lähinnä lamaantunut.

 

Lahteen lähtö tuli esille jo yhdentoista aikaan kun yksi porukka lähti pois selvän kuskinsa kanssa. Sovimme tapaavamme porukan puolelta yöltä eräässä baarissa. Me vain teimme lähtöä, likkojen pitää meikata, ei voida vielä lähteä. Pääsimme lähtemään vasta vähän ennen kahta. Minä olisin ollut valmis lähtemään jo paljon aiemmin. En vain kyennyt soittamaan itselleni taksia sinne huitsin nevadaan kun oli puhetta että lähdetään yhdessä, hetkellä millä hyvänsä. Ensin vain piti laittautua, ystäväni ja minä meikkasimme ja laitoimme hiuksemme. Tarkoitus oli mennä vielä kokemaan Lahden yö elämää.

 

Taksimatkalla miehet jatkoivat äänekästä "jutteluaan" ja ystäväni säesti heitä. Matkalla Lahteen ymmärsin etten millään jaksa lähteä porukan kanssa minnekään baariin tai yökerhoon jatkamaan iltaa. Olin aivan poikki, lähinnä henkisesti. Lahdessa pyysin kuskia jatkamaan kotiosoitteeseeni. Istuin pahimmalla paikalla, ainakin jos on Judea uskominen. Olin tullut ekana taksiin ja istunut kuskin selän taakse. Kun muut olivat lähteneet pois taksista niin jäin yksin istumaan kuskin taakse. Ajattelin hetken että minun pitäisi avata turvavyö ja siirtyä istumaan paremmalle paikalle mutten jaksanut. Puristin käsiveskaani vain tiukemmin syliini ja ajattelin ettei istumiseni juuri sillä pahimmalla paikalla haittaa koska olin (lähes) selvä ja niin kiltti (mistä kuski tietenkin tuon tiesi).

 

Kuski kai sääli minua ja lupasi viedä minut tasarahalla kotiin. En pyytänyt sitä, halusin vain kotiin hinnalla millä hyvänsä. En edes ole koskaan mennyt taksilla meille joten en tiedä mitä se "oikeasti" maksaa. Olin valmis maksamaan lähes mitä tahansa jos minut vain vietäisiin kotiin mieheni (ja lasteni) luokse. Kuski kyseli minulta kaikenlaista. Kai siksi että hiljainen asiakas selän takana on aika paska juttu kuskille, joka ei tiedä mitä se asiakas siellä tekee. En jaksanut hirveästi jutella mutta jokaiseen kysymykseen muotoilin kohteliaan muutaman lauseen vastauksen. En ymmärrä miksi olin niin nujerrettu. Kotini pihassa tunsin helpotusta että se ilta olisi ihan pian ohi. Ojensin kuskille setelin joka oli sovittu matkani maksuksi. Kiitin kyydistä ja poistuin kyydistä. Kuski odotti että pääsin ovesta sisään (minusta se on hölmöä, mitä minulle olisi voinut käydä landella kävellessäni muutaman kymmenen metriä ovelle). Unohdin kyllä jotain oleellista, en tipannut kuskia. Olen siitä erittäin pahoillani ja puolustelen sitä sillä että olin aika hukassa juuri sillä hetkellä.

 

Himassa hiippailin yläkertaan Jannun viereen. Sillä hetkellä kun alastomana (nukun yleensä aina alasti) kömmin Jannun kylkeen tajusin unohtaneeni tipata taksikuskia. Sanoin siitä Jannulle, joka totesi että mitä sinä sille enää voit, soitatko jonnekin että se taksi, joka ajoi likan sille ja sille kylälle voisi palata hakemaan tippinsä, kuski kun on varmaan jo kierrossa Lahden kaduilla. Minua vain harmitti että pyhä päätökseni tipata taksikuskia seuraavalla kerralla KUNNOLLA kaatui siihen etten ollut (henkisesti) kovin hyvässä hapessa kyydin lopulla. Menneet on menneitä ja minua kaduttaa.

 

Tunsin yöllä itseni lähinnä sairaaksi. Minua paleli, minua oksetti ja tunsin oloni tyhjiin puristetuksi. Sen illan aikana tapahtui minulle jotain mitä en voi käsittää. Kukaan EI tehnyt minulle mitään pahaa. Seurasin vain vierestä kun muut känniääliöitteli tavalla, jota en muista ennen kokeneeni. Minusta tuntui pahalta katsoa kun ystäväni joi taksia odotellessa jaloviinaa kuin se olisi limua. Kovan kuoreni alla säröili jotain. Ehkä mieleni muisti jotain sellaista vuosien takaa jonka järki on jo jättänyt taakseen. En koskaan enää halua tuntea itseäni niin haavoittuvaiseksi kuin sillä hetkellä kun tulin kotiin. Olin hajalla, enkä tiedä miksi.

 

Kun neljän jälkeen vihdoin nukahdin niin näin sekavia unia. Heräsin seitsemän aikaan ja sanoin Jannulle etten ole vielä siinä kunnossa että voisin nousta lasten seuraksi. Seitsemän aikaan olin vielä aika huonossa kunnossa. En vain olisi jaksanut nousta. Nukuin kymmeneen saakka ja herättyäni vannoin etten ihan pian lähde mihinkään "kaveriporukan saunailtaan perkeleen kauaksi sivistyksestä". Krapulaa en saanut koska en missään vaiheessa ollut kunnolla humalassa. En vieläkään tiedä miksi minä menin sen illan aikana niin hajalle. Joku voisi sanoa että sen siitä saa kun äiti lähti viihteelle (hyläten lapsensa).

 

Kaikki on nyt lähes tulkoon unohdettu. Olen tavannut ystäväni ja silmissäni hän edelleen se sama vanha fiksu työlleen omistautunut nainen. En kanna kaunaa siitä illasta. Olen kai liikaa uppoutunut perheeseen ja vaimon rooliin että olisin jaksanut sellaista riekkumista. Nyt olen raskaana ja se vähentää riekkumis- mahdollisuuksia.  Minulla oli ihan hauska ilta ja minulle ei kuitenkaan käynyt kuinkaan. Asiat voi haudata muistojen arkkuun ja jatkaa eteen päin.