Jannu on tällä viikolla muutaman päivän vapaalla ja hoitaa lapsia. Minä voin sitten hoidella… jaa… jos on uskominen mieheni yhtä viimeaikaista ryöpsähdystä… niin hammaslääkäriäni… <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minä onnistuin slaissaamaan ikenestäni todella pienen siivun irti hammasharjan reunalla (vai millä lie?) kun se jotenkin pyörähti kädestä. Ien vuoti verta ja viipale heiluu "iloisesti" suussani. Repäisin sen irti. Sanoin Jannulle tapaturmasta. Jannu tokaisi minulle takaisin että mene sitten taas esittelemään paikkojasi sille mokkamunalle. Minä olin lähinnä HÄH? (Jannu saa harvoin mitään mustasukkaisuuskohtauksia). Jokin nyppi miestäni ja hän purki sen ihan typerään assosiaatioon minusta ja siitä hammaslekurista. Tottahan se on että hän on tummaihoinen mutta… En minä ole ihastunut häneen, en tunne häntä kohtaan mitään (seksuaalista) vetoa, hän ei ole mikään uhka… Koko kiukuttelu oli mielestäni lapsellista. Ja syykin selvisi kun juttelimme asiasta eikä se liittynyt kyseessä olevaan lääkäriin. Tein myös selväksi etten hyväksy että hänestä (siis ko. hammaslääkäristä) puhutaan KOSKAAN enää tässä talossa halventavasti.

Mutta näiden Jannun lomapäivien ydin on se että hän hoitaa lapsia, vahtii minua ja on hyvä mies. Minun pitää saada itseni nukkumaan ajoissa. Minun pitää kai ottaa hetkeksi omaa aikaa ja nauttia jostain tämän talon ulkopuolella. Jonkun pitää työntää minua raiteille ja sen on Jannuseni. Hän laittaa minut illalla sänkyyn, tekee kaikkensa että pysyn siellä ja nukunkin, vahtii etten karkaa surffailemaan tai tellua katselemaan. Hän hoitaa lapsia, ruokkii suut ja vahtii että minä lepään ja kerään voimia. Jaa, en minä tiedä mitä minun hyväkseni nyt voi tehdä… rakastaa...