Tänään haimme kuusen. Lähdimme reissuun koko perheen voimin kunhan Poika oli tullut koulusta. Kyllä siinä on joka vuosi "sama laulu". Poika näkee kivan kuusen heti metsään astuttuamme ja loppu aika etsitään sitä kuusta, joka olisi parempi sitä kuitenkaan löytämättä. Lopuksi palataan sille jo aluksi nähdylle kuuselle ja katkaistaan se ja otetaan mukaan. Nyyti vinkuu ettö piikit pistelee ja Leevi häviää kuusten väliin ihan jatkuvasti. Veeti taas pällisteli maailmaa liinasta rinnaltani. Aika raskas häntä on kantaa mutta metsässä ei kyllä konttailla eikä taaperella (käsistä kiinni pitäen) ja muu liikkumistapa on vielä hakusessa. Poika kulkee Jannun perässä kantaen kirvestä ja sahaa ja näkee vähän väliä hyviä kuusia. Jannu taas nirsona raakkaa kaikki ja lopuksi myöntyy siihen... "no olihan se ihan hyvä"-kuuseen. Mitä tulee taas perheen äitiin niin minä kuljen kameran kanssa ja kuvailen perhettä kuusi metsässä. Pojan suuri tehtävä on sahata kuusi poikki. Kirveen tehtävä on olla mukana poistamassa alimpia oksia, koska ne ovat aika turhia ja yleensä raaskuja. Alla olevassa kuvassa on poikkeuksellisestiperheeni jäsen... Jannu pelastaa siinä mitä pelastettavissa on eli jatkaa sahausta kun Pojalla saha jämähti puuhun kesken sahauksen. No nyt on meillä sitten kuusi ja hieno kuusi onkin... Kyllähän se joka vuosi sinänsä ihan hieno on. Metsässä kuuset näyttävät usein niin kovin pieniltä. Minä ottaisin varmaan joka vuosi liian ison kuusen mutta onneksi Jannu näkee vähän paremmin. Minä en vain hahmota etäisyyksiä ja kokoja.



Yritin kirjoitella tätä jo iltapäivällä kahden jälkeen mutta meillä taas pätki netti mystisesti. Joskus se tekee  sitä. Kun netti ei toiminut niin lähin muihin hommiin ja palailin tänne myöhemmin.