<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Näillä keleille takoissa ja tulisijoissa käryää motti jos toinenkin puuta. Takkatulen innoittamana rustasin pienen jutun puun pienpoltosta.
Puun poltto on kuulunut aina suomalaiseen elämäntapaan, ja oikein toteutettuna se on edelleen hyvä tapa lämmittää. Puu on kotimainen, puhdas ja saasteeton polttoaine, josta ei jää paljon polttojätettä. Puunpoltto ei oikeastaan vahvista ilmastonmuutosta, koska poltetusta puusta vapautuva hiilidioksidi sitoutuu uudestaan puiden kasvaessa. Puu on siis uusiutuva luonnonvara, jota kasvaa koko ajan lisää metsissämme. Reilussa miljoonassa suomalaisessa pientalossa on jonkinlainen tulisija. Puulämmitys valitaan usein toiseksi lämmönlähteeksi esimerkiksi sähkölämmityksen rinnalle. Puuta sähkön rinnalla käyttävät taloudet säästävät sähkölämmitys- kustannuksissaan keskimäärin 15 %.
Puussa on paljon, 80-90%, haihtuvia aineita. Siksi energiasisällöstä kaksi kolmannesta on kaasuissa. Puu on poltettaessa siis käsitettävä kaasuksi. Tulipesässä puu ensin kaasutetaan ja sitten kaasut poltetaan. Havupuissa on hieman enemmän energiaa kiloa kohti kuin lehtipuissa, mutta koska niiden tiheys on lehtipuita pienempi, saadaan koivuhalkomotista enemmän lämpöenergiaa kuin havupuumotista.
Ensimmäiseen pesälliseen käytetään pieni määrä polttopuuta. Tulipesää ei tule täyttää täyteen. Edullisinta palamisen kannalta on, jos polttoainetta on vain noin puolet pesän tilavuudesta. Puut ja sytykkeet ladotaan niin, että palamisilma pääsee kiertämään puiden välissä. Hyvä polttotulos saadaan varmimmin latomalla puut vaakasuoraan. Sytykkeiden (tuohi, sanomalehti, pienet puut tai puutikut) asettaminen puiden päälle on osoittautunut parhaaksi tavaksi sytyttää tuli. Puiden päällä olevat sytykkeet sytyttävät vähitellen alla olevat puut. Näin lämpiävästä puusta helposti haihtuvat kaasut eivät pääse palamattomina ilmaan, ja palaminen on kaikin puolin puhtaampaa. Kylmiä puita sytykkeillä altapäin kuumentaessa puut kyllä kaasuuntuvat, mutta kaasut eivät jaksa kokonaan leimahtaa kylmässä ympäristössä. Seurauksena on mm. noen muodostuminen ja luukun lasin sekä savuhormin nokeentuminen. Tällöin syntyy myös runsaasti päästöjä.
Mikätahansa puu ei sovi polttamiseen. Puun tulee olla kuivaa ja puhdasta. Maalattua ja kyllästettyä puuta ei missään tapauksessa saa polttaa muualla kuin luvan saaneessa jätteenpolttolaitoksessa. Uunissa ei pidä polttaa muitakaan jätteitä kuten PVC-muovia, tekstiilejä, vaneria, lastulevyä, kovalevyä, vaippoja tai ongelmajätteitä kuten jäteöljyä ja kyllästettyä puuta. Niitä poltettaessa voi syntyä elimistöön kertyviä vaarallisia aineita kuten dioksiineja. Tulisijassa voi polttaa ainoastaan polttokelpoisiksi tiedettyjä muoveja ja niitäkin vain maitopurkillinen pesällisessä. Muovit pakataan maitopurkkiin, joka poltetaan kuuman liekkipalon aikana. Sytykkeenä voidaan käyttää pieniä määriä päällystämätöntä paperia, pahvia tai sanomalehteä.
Kaadetun, tuoreen puun kosteuspitoisuus on noin 50 %. Tuoreesta puusta valmistetun pilkkeen kuivuminen polttokosteuteen (20 %) kestää kesällä ulkona katoksen alla vähintään 2 kuukautta. Pilkkeet kuivuvat parhaiten, kun ilmavirta pääsee kulkemaan pinon läpi. Pinojen alle täytyy laittaa aluspuut, etteivät puut kosketa maata. Pinot eivät saisi koskettaa toisiaan. Puut siirretään liiteriin ennen syyssateita. Jos pinot jäävät talveksi ulos, pitää niitä peitettäessä huolehtia kosteuden haihtumisesta esim. puupinon ja muovin väliin jätetään ilmarako. Sisälle puulaatikkoon tai puunkantotelineeseen pilkkeitä kannattaa kerralla tuoda ainakin muutaman päivän tarpeen verran. Vielä sisätiloissa puun kosteus voi vähentyä jopa 10-15 %:iin. Käytännössä kuivan puun tunnistaa kun kalauttaa pilkkeitä yhteen. Jos ääni on kilahtava ja terävä on puu polttokelpoista. Kuivan polttopuun ansiosta palaminen on puhtaampaa, sillä puussa oleva kosteus lisää savukaasujen määrää ja laskee tulipesän lämpötilaa. Näin kaasujen palaminen hidastuu eivätkä kaasut ehdi palaa loppuun.
Palamisessa muodostuu savua, joka sisältää polton onnistumisen mukaan vaihtelevan määrän pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat terveyteen suoraan hengityksen tai välillisesti verenkierron ja aineenvaihdunnan kautta. Päästömäärät vaihtelevat käyttötavasta, polttoaineesta, -laitteesta ja -tekniikasta riippuen. Suurimmat päästöt aiheutuvat saunan kiukaista. Huonosti toteutetun puunpolton savukaasut muistuttavat tupakansavua. Pienpolton päästöt voivat muodostaa valtaosan asuinalueen kaikista hiukkas- ja hiilivetypäästöistä. Savua voi joutua ilmanvaihdon mukana myös rakennusten sisätiloihin. Päästöjä syntyy liian pienellä paloilmalla toteutetussa ns. kitupoltossa sekä liian suurella ilmamäärällä toteutetussa poltossa sekä poltettaessa kosteaa tai likaista puuta tai jotain muuta polttoon sopimatonta. Hyvin toteutetussa, hallitussa puun poltossa hiukkaspäästöt ovat kuitenkin melko vähäisiä. Mahdollisimman täydellinen palotapahtuma edellyttää korkeaa lämpötilaa, riittävää viipymäaikaa ja hyvää sekoittumista kaasujen ja paloilman kesken.
Polttopuiden määrät ilmoitetaan kuutiometreinä eli motteina. Kiintokuutiometri (m3) on kuin puukuutio, jonka kaikki sivut ovat metrin mittaisia. Pilkkeitä eli klapeja ostetaan ja myydään yleensä irto- tai pinokuutiometreinä, joissa on mukana myös ilmaa. Irtokuutiometri (i-m3) on kuin laatikko, jossa pilkkeet ovat sekaisin. Pinokuutiometri (p-m3) tarkoittaa kehysmitoiltaan 1 m3:n pilkepinoa. Puuta poltetaan suomalaisissa kotitalouksissa vuosittain noin 5,5 miljoonaa m3.
Lähteet:
Kommentit