Olen ollut tänään jotenkin aivan hirvittävän voimaton. On väsyttänyt, huipannut eikä ruokakaan ole maistunut. Ettei vaan ole tulossa sellaista rota(aatio)- virusta kiusaamaan elämää. Mutta en minä varmaan varsinaisesti ole sairas vaan olen tämän kaiken uuvuttama ja kroppani valmistautuu työntämään ulos tuon kasvannaisen kohdustani. Olen melkein koko päivän lähinnä vain velttoillut, lueskellut Seppo Jokisen sana sanaa vastaan- kirjaa ja katsellut tellua ja videoita. Onneksi sattui tällainen päivä kun Jannu oli kotona. Poika on Pohjoisessa. Olivat käyneet kuulemma tänään mäessä, käyneet ja käyneet, kolunneet rinteitä koko päivän. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Se mäen hyppyä ei ollut mitään mieltä ylentävää seurattavaa. Yhdistetty olikin mennyt aamutuimaan paljon paremmin. Aivan loistava joukkue. En tiedä harrastaako tuo masuasukas jalkapalloa vaiko letkajenkkaa mutta potkut on aika napukoita. Huomasin tässä myös sen etten minä oikein viitsi edes kirjoittaa. On vaan niin nulli olo, taidan mennä nukkumaan. Jos tässä hyvin käy… jos tässä käy niin kuin ounastelin niin minusta ei pariin päivään kuulu mitään… Mutta katsellaan… En voi lupailla mitään kehoni puolesta. Perkele kun päätäkin särkee. Suihku (kunhan en pyörry sinne), hampaidenpesu, muutama sivu kirjaa ja sitten unten maille. Jos nyt haluaa ottaa minut huomaansa.