Minulla ei taida olla mitään omia ideoita kun pitää käydä "varastelemassa" ideoita Iinekseltä. Kiitos ja kumarrus... ja tässä tarinaa järvien kunnostuksessa. Mitäh, olenko päivän myöhässä? En minä mihinkään osallistu, kunhan julkaisen juttusia.

Tällä hetkellä joka kymmenennessä pienjärvessämme on selviä rehevöitymisen merkkejä. Rehevöityminen on hellittänyt teollisuuden ja suurten asutuskeskusten lähialueiden vesistöissä jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta. Osa huonokuntoisimmista järvistä on jo alkanut toipua. Monien järvien toipumista hidastaa kuitenkin pohjalta veteen vapautuvat ravinteet eli sisäinen kuormitus, joka on seurausta vuosia jatkuneesta voimakkaasta ulkoisesta ravinnekuormituksesta. Rehevöityminen on myös lähinnä maatalouden ja metsätalouden hajakuormituksen myötä levittäytynyt uusille alueille, jolloin aiemmin puhtaiden järvien vedenlaatu on huonontunut.

Rehevöityneen järven virkistysarvo saattaa olla alentunut. Kalaverkot ja rantakivet limoittuvat. Kalakanta muuttuu vähempiarvoisten kalojen suuntaan (esim. särkikalavaltaiseksi) ja isot petokalat vähenevät. Järvessä voi esiintyä lisääntynyttä leväsamennusta sekä leväkukintoja. Veden väri saattaa olla muuttunut ja näkösyvyys vähentynyt. Vesikasvit voivat vallata uusia alueita eli järvi ns. kasvaa umpeen. Vesi voi löyhkätä epämiellyttävälle. Rehevöityneessä järvessä uiminen saattaa aiheuttaa terveyshaittoja kuten ihottumaa.

Rehevöitynyttä järveä voidaan kuitenkin kunnostaa. Järven kunnostamiseksi on tärkeää vähentää jokien, purojen ja ojien kautta järveen tulevaa ns. ulkoista kuormitusta. Ulkoista kuormitusta voidaan vähentää suojavyöhykkeillä, laskeutusaltailla sekä parantamalla valuma-alueella olevien asuntojen jätteiden ja jätevesien käsittelyä. 1.1.2004 voimaan tullut asetus haja-asutuksen jätevesien käsittelystä (Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla) tähtää osaltaan vesistöihin tulevan kuormituksen vähentämiseen. Asetuksen mukaan kaikilla haja-asutusalueella olevilla kiinteistöillä tulisi olla asetuksen edellyttämälle tasolle yltävä jätevesienkäsittelyjärjestelmä 1.1.2014 mennessä.

Järven umpeen kasvua edistää lietteen kertyminen jokisuihin sekä veden pinnan lasku. Järveen tulevat ravinteet nopeuttavat umpeenkasvua. Ilmaversoisia kasveja kuten kaislaa ja kortetta voidaan vähentää niittämällä. Lumpeen ja ulpukan niitto ei välttämättä anna toivottua tulosta, koska niillä on juuristossaan runsaasti ravinteita uudelleenkasvuun. Uposlehtisiä vesikasveja kuten vesisammal ja vesirutto ei voi vähentää niittämällä. Ne voivat lisääntyä palasista ja kehittävät uusia versoja nopeasti. Ensimmäisenä kesänä vesikasvien niitto kannattaa tehdä kaksi kertaa ja seuraavana kesänä kerran ja sen jälkeen tarvittaessa. Paras aika vesikasvien niittoon on heinäkuussa. Vesikasvit ovat kuitenkin tärkeä osa vesiekosysteemiä, eikä niitä voi, eikä pidäkään täysin hävittää. Vesikasvistot eivät kuitenkaan saisi kohtuuttomasti haitata järven virkistyskäyttöä.

Järvessä oleva runsas särkikalavaltainen kalalajisto aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta pöyhimällä pohjaa ja irrottamalla sinne sitoutuneita ravinteita. Särkikalat voivat syödä myös eläinplanktonin niin vähiin, ettei eläinplankton pysty enää laiduntaessaan pitämään haitallisia leväesiintymiä kurissa. Hoitokalastuksella pyritäänkin särkikalojen vähentämiseen järvessä. Nuottaaminen on useissa järvissä paras hoitokalastustapa. Myös katiskoja ja isorysiä voidaan käyttää hoitokalastukseen. Hoitokalastuksen vaikutuksia voidaan myös tehostaa suunnitelluilla petokalaistutuksilla.

Rehevöitymisen vuoksi voi järven syvänteiden happipitoisuus alentua kevättalvella tai kesällä niin vähäiseksi, että sillä voi olla vaikutusta järvenkalastoon mahdollisien kalakuolemien kautta. Järven ajoittaisia happivajauksia voidaan hoitaa hapettamalla. Hapetus tarkoittaa järven koko vesimassan tai alusveden happipitoisuuden lisäämistä. Käytännössä tähän on muutamia perusvaihtoehtoja. Happea joko liuotetaan ilmasta (tai happisäiliöstä) veteen, hapekasta vettä johdetaan vähähappiseen alusveteen tai happea lisätään veteen kemikaalina. Hapetus myös vähentää pohjaan sitoutuneen fosforin siirtymistä veteen.

Pohjan kunnostuksella pyritään vähentämään ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden liukenemista pohjasedimentistä veteen. Pohjaan kertyneet ravinteet ja muut haitalliset aineet voivat kuormittaa hyvinkin pitkään järveä senkin jälkeen kun ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä. Monet pohjankunnostus menetelmät ovat vielä tutkimusasteella. Hapeton pohjaliete luovuttaa ravinteita veteen. Pohjan pöyhinnän tarkoituksena on viedä happea pohjasedimenttiin. Pöyhintää voidaan toteuttaa esimerkiksi kahden veneen välissä olevalla kettingillä. Pohjan pöyhintä kannattaa toteuttaa järven syyskierron aikana, joka alkaa kun veden lämpötila laskee alle 10 asteen. Pohja voidaan myös peittää haitallisen kuormituksen pohjasta liukenemisen estämiseksi. Pohjan peittämiseen on kokeiltu mm. savea ja kipsiä. Järveä voidaan myös ruopata ja näin poistaa ravinnerikasta pohjasedimenttiä. Lisäksi ruoppaus syventää ruopattua aluetta ja lisääntynyt vesitilavuus voi parantaa kalojen elinoloja. Edellä esitellyt pohjan kunnostusmenetelmät soveltuvat parhaiten pieniin järviin.

Fosfori on usein rehevyyttä säätelevä ns. minimitekijä ja täten fosforin kemiallisella saostuksella voidaan saada hyviä tuloksia. Fosforin saostuksen tarkoituksena on saostaa vedessä oleva liukoinen fosfori pohjasedimenttiin. Kemiallinen käsittely sopii pienehköjen, voimakkaasti rehevöityneiden järvien rehevyysongelmien hoitoon. Sopivien yhdisteiden valinta ja annostelu edellyttää aina asiantuntemusta. Tällä hetkellä Suomessa käytetään saostuskemikaalina yleensä alumiinikloridia.

Järven vedenpinnan nosto auttaa usein umpeenkasvu- hapettomuusongelmiin. Vedenpinnan noston tarkoituksena voi olla mataluudesta johtuvan umpeenkasvun estäminen, järven kalataloudellisen arvon nostaminen, virkistyskäyttöarvon parantaminen, alusveden happivaraston lisääminen ja maiseman parantaminen. Vedenpinnan noston yhteydessä kannattaa niittää myös ilmaversoisia vesikasveja pois. Vedenpinnan nostohankkeiden esteinä ovat usein ranta-asukkaille, pelloille ja ranta-alueille tulevat haitat.

Alusveden poisjohtaminen soveltuu kerrostuviin järviin, joissa hapeton alusvesi rajoittaa mm. kalojen elintilaa ja auttaa esim. fosforin vapautumista pohjasedimentistä. Alusveden ravinnepitoisuudet ovat kerrostuneisuuskaudella korkeammat kuin päällysveden. Lisäksi poistettu alusvesi korvautuu ylhäältä päällysvedestä tulevalla hapekkaammalla vedellä, jolloin pohjanläheisten vesikerrosten happitilanne paranee ja ravinteiden sitoutuminen sedimenttiin tehostuu. Tyypillisessä alusveden juoksutustapauksessa alusvesisyvänteen vettä johdetaan putkella syvänteestä luusuaan, johon on rakennettu pato estämään pintavirtaus.

Monissa kunnissa ja kaupungeissa on otettu järvistä ja lammista näytteitä vuosien ajan. Kunnan ympäristöviranomaiselta voi tiedustella oman alueen järvistä otettuja näytteiden tuloksia sekä tietoja järven tilasta. Niiden pohjalta voi päätellä tarvitaanko järvellä toimia järven tilan parantamiseksi. Järven tilasta saa tietenkin käsityksen myös seuraamalla silmämääräisesti havaittavia asioita kuten verkkojen limoittumista, veden väriä ja hajua sekä leväkukintojen esiintymistä.

Lähteet:
Teemu Ulvi ja Esko Lakso (toim.): Järvien kunnostus
Tarkkaile kotijärveäsi -esite
Aloita kotijärvesi hoito! -esite
Talkoilla kotijärvi kuntoon –esite
Levähaitta vai kala-aitta? -esite
Hoida ja kunnosta kotirantaasi -esite