Kyllä minä välillä kaipaan töihin. Töissä kuitenkin vastasin niin paljosta ja sain välillä tyydytystä kuin sain aikaisiksi hyviä sopimuksia. Töissä oli kuitenkin paljon paineita. Vastasin Itä-Euroopan myynnistä. Olisin halunnut hallita heidän kaikkien kieliä. Olisin halunnut neuvotella heidän kaikkien kanssa heidän äidinkielellään mutta en voinut hallita sitä kaikkea. Tiedän että äitiyslomasijaiseni on pätevä tyyppi. Hän sentään puhuu venäjää äidinkielenään (äitinsä kielenä) toisin kuin minä. Hän on kuitenkin kai lähdössä Helsinkiin puolisonsa perässä ja minua kaivattaisiin taas mutta olen sitoutunut perheeseeni juuri nyt.

Töissä minua inhotti se että minulle sysättiin kaiken maailman ihmisten sijaisuuksia kun minä niitä kieliä muka osasin. En vain tiennyt tehdyistä sopimuksista yms. ja jouduin liian usein sanomaan että palataan asiaan kun selvitän vähän asioita. Kesät olivat pahimpia kun porukka oli lomilla. Haluaisin hallita kaiken täydellisesti. Mutta nykyään se kaikki työelämä on mennyttä olen kotiäiti ja perheen hengetär.

Aikoinaan ajattelin, että voisin väitellä tohtoriksi jos löytyisi sopiva aihe. Nykyään olen unhoittanut koko asian. Ei minulla ole aikaa sellaiseen kun hoidan kotia ja lapsia. Äitini väitteli tohtoriksi lasten hoidon lomassa, mutta hän olikin omaa luokkaansa. Hän kykeni opiskelemaan, hoitamaan perheen. Töistä hän sentään oli vuorotteluvapaalla opintojensa loppu vaiheessa. Minun lapseni ovat vielä niin pieniä että he tarvitsevat minua ihan eri tavalla. Uusi vauvakin on tulossa. Ehkä sitten kun he ovat isompia voi haaveilla lisurista tai jopa tohtorin arvosta. En vain tiedä toisivatko ne elämääni mitään lisäarvoa ja olisiko minusta niitä aikaiseksi saamaan, riittäisikö älli ja opiskelumotivaatio.