Tänään olemme viettäneet koulun lopettajaispäivää. Kun Poika tuli koululta niin olimme kotona lasten kanssa valmiina ojentamaan Pojalle lahjamme ja korttimme. Korttiin jokainen lapsi oli saanut painaa käden jälkensä sormiväreillä. Leevi valitsi sinisen, Nyyti punaisen ja Veetin laitoin valitsemaan vihreän. Me grillasimme ja meidän grillimestari oli Poika. Hän oli niin polleaa seistessään essussa pihdit kädessä grillin edustalla. Nappulat kirmasivat auringon paisteessa plaanilla ja Veeti nukkui vaunuissa terassilla. Oikeastaan se oli idyllistä, idyllin rikkoi vain mieheni joka oli töissä.

Kävimme myös tuttavani mökillä tuossa muutaman, no vähän enemmän, kilsan päässä. Vesi oli edelleenkin kylmää, mittaria ei ollut täälläkään joten en osaa sanoa kuinka kylmää. Ranta oli matala joten päästin nappulat kokeilemaan vettä. Nyyti pakeni varmaan jo ennen kuin varvas koski vettä. Leevi kahlasi hetken polleana kunnes piti juosta mamin luokse ja saunaan. Poika kroolasi vedessä hurmiossa ja mami kykeni juuri ja juuri kastautumaan. Kyllä sitä vielä lapsena, nuorena meni 13 asteisessa vedessä nuoruuden innolla. Poika on nyt varmaan Karirannassa, Pikku-Veskulla pämppäämässä (?), en tiedä. Olin siellä joskus itsekin nuorena. Ehkä on paha että minä vielä muistan millaista oli nuorena. Kotiin sen (Pojan) pitäisi tulla klo 0.00, polkupyörällä. Katsellaan nyt… Minä en tietenkään hyväksy ryypiskelyä, minulla on päällä äiti-mode… Se unohtaa lähestulkoon sen että on koskaan itse ollut nuori. Mutta ei meidän lasten tarvitse toistaa meidän virheitä? Eikä minun tarvitse hyväksyä Pojalta sitä mitä muistan itse tehneeni.