Loppu pelissä olen ajatellut että miksi saan yleensä aikaiseksi kaikkein laajimmat (ja mehevimmät) jutut jostain neksuista jutuista… tyyliin saako ruikuttaa. Sitä oikein niin kuin haluaa märehtiä kaikenmoista paskaa. Sekin juttu mitä kirjoitin juhannuksesta… siitä sai kuvan että meillä vaan riideltiin ja vittuiltiin ja minä osaa muuta kuin ruikuttaa kun ihmiset eivät käyttäydy niin kuin haluaisin. Minä taidan olla vähän negatiivinen tyyppi…

Tuli vaan mieleen kun olin tulossa ruikuttamaan että Poika haluaa, aikoo ottaa yhteyttä isäänsä. Mikäs siinä sinänsä mutta mitä sitten jos selviää ettei Poika olekaan hänen lapsensa. Pitäisikö ensin tehdä joku isyystesti ettei Poika vaan turhaan luule löytäneensä sen puuttuvan palikkansa. Minusta sillä on todellakin väliä onko kyseessä biologinen vanhempi koska… Poika ei ole koskaan tavannut isäänsä kuten ei isä poikaansakaan. On ihan hölmöä että jos Poika haluaa löytää isänsä niin päätyisi hengailemaan jonkun miehen kanssa, joka ei ole hänelle mitään sukua. Ja kun minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä missä tämä "Pojan isä" on tällä hetkellä eikä oikeastaan kiinnosta.

Tuli kyllä aikoinaan sössittyä aika pahasti. Minulla oli kyllä "poikaystävä" mutta tuli sitä seksiä harrastettua parin muunkin kanssa, varsinkin niissä yksissä bileissä. Poika kyllä muistuttaa aivan valtavasti "isäänsä" joten en ole oikeastaan ollenkaan huolissani ettei entisen poikaystäväni suunnalta löytyisi se verisukulaisuus. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä, pitäisikö minun ottaa yhteyttä tähän mieheen vai laitanko lapseni suoraan suden suuhun. Ei tämä Pojan isä tietääkseni mikään paha mies ole. Hän vain tykkäsi nuorena nyysiä autoja ja jäi hölmöyttään niistä vielä kiinnikin. Kun minä jätin taakseni kaiken sen, entisen "jengini", entiset ystävät ja entisen kotipaikkakunnan niin jätin taakseni myös sen miehen jonka kuvittelin olevan lapseni isä.

En tiedä onko totuus todellakaan tarua ihmeellisempää. Voisinhan täällä sanoa vaikkapa että minut raiskattiin enkä todellakaan tiedä kuka lapseni isä on. Tai voisin kertoa että Pojan isä on ihan kamala rikollinen, paha mies ja teen kaikkeni ettei hän koskaan saisi tietää Pojan olemassa olosta… että hän oli uhannut tappaa minut jos jätän hänet…   Tai sitten voisin jättää kertomatta Pojasta koska... ei lapsen saanti teininä sovi oikein minun "täydellisen naisen imagoon". Mutta totuus on kovin tylsä… harrastin turhan huolettomasti seksiä, tulin raskaaksi… Tuttu tarina monille nuorille naisille tässäkin maassa. Koskaan en kertonut ex-poikaystävälleni vauvasta, en ole nimennyt papereihin koskaan Pojalle isää. Hän on vain minun. Olen tehnyt elämässäni monia virheitä ja tällä hetkellä uskon että tuo (Pojan ns. isättömäksi jättäminen) on yksi niistä virheistä.