Nyt on sitten mustikoita ihan litratolkulla. Tuli koohattua metsässä useamman kerran. Kyllähän se kerääminen sinänsä vielä menee mutta poimurilla riivittyjen marjojen putsaaminen rupeaa jossain vaiheessa kettuuttamaan. Itse on käytä poimuria, en osaa enkä kai halua opetella. Mutta ukkeli riipii poimurilla litra tolkulla kun minä saan sen reilun litran. Olen erittäin hidas kerääjä ja toisekseen mussutan lähes taukoamatta mustikoita kerätessä. Kun alkaa kettuuttaa kerääminen, saatan seisoskella metsässä tähyillen mustikoita ja nappaillen samalla pieniä kourallisia mustikoita ämpäristä. Kerään suunnilleen reilun litran tunnissa… muut vetivät käsin samassa ajassa vajaasta kahdesta reiluun kahteen litraan. Jos meidän mustikka saldo olisi minun varassani niin aika laihaa keittoa saisi talvella. Saimme myös mustikoita myös lahjoituksena muilta paikalla olleilta, mikä tarkoitti sitä että me ne myös putsattiin. Kun tuli putsauksen aika niin ihmeesti alkoi Jannulle löytyä "miesten hommia".

Kävimme myös lakassa. MINÄ INHOAN LAKKOJA. Otin reissun siis lähinnä kuntoilun kannalta. Suolla on aika raskas kävellä. Kyllä minä siis otin talteen kaikki kunnolliset lakat joita löysin mutta minulle niistä ei ole mitään hyötyä koska en halua (enkä voi) niitä syödä eikä kyllä kukaan muukaan meidän perheessä. En tiedä komppaako ne minua vai eivätkö hekään oikeasti tykkää lakoista. Jätin lakat sitten mummille kun hän niitä syö. Ja kyllä ne lakat tahmasivat kädet aivan ihanasti, niissä taitaa olla aika paljon sokeria (?). Kyllä oli muuten hyttynen poikineen metsässä päivystämässä (ja miksei suollakin) ja yksi paarma "puraisi" minua reidestä housun lävitse. Otin kerran nappulat mukaan mustikkametsään. Ei heidän saalis nyt mikään iso ollut, muutama mustikka pyöri mukin pohjalla mutta lapsille pitää antaa erilaisia virikkeitä. Ihmeellisesti lapset kyllä viihtyivät metsässä, vaeltelivat pitkin ja poikin, kiipeilivät kiville, leikkivät. Poika oli kerran mukana ja sai vajaan kolme litraa poimurilla (siis mustikkaa).

Kävimme myös kaupungilla ostamassa mummille digitelkkarin. Nyt näkyy nelonenkin ja paljon, paljon muuta. Minä en vaivautunut mihinkään konekauppaan vaan kiertelin kaupoilla. Kuten tapoihin kuuluu niin olimme liikkeellä varsin aikaisin (heti yhdeksältä) joten kaikki kaupat eivät olleet vielä edes auki. No joo, ostin farkut, olivat niin kivat ja edulliset (7,95). Kävimme myös pois tullessa torilla ostamassa mansikoita. Lapset olin jättänyt "kotiin", jopa Veetin koska tiesin että pääsisimme tavanomaisen nopeasti pois kaupungilta ja täti kyllä osaa antaa pojalle jotain jos se alkaa nälkää vänisemään, korviketta tai jotain sosetta. Veeti on alkanut nyt jo saada kiinteää ruokaa ja tiedän että imetys hiipuu vähitellen. Niin on tarkoituskin.

Eipä siinä ihmeempiä. Päiviä jaksottivat ruokailut ja marjareissut. Yksi sukulointireissu tehtiin naapurikuntaan. Muutaman kerran tuli uitua ja kerran veimme lapset uimarannalle. Mummilan rannasta ei ole lapsille paljon iloa kun se on syvä joenranta. Muistan lapsena että minua sisaruksiani uitettiin käsistä roikuttamalla (okei siitä on kuvia) ja oli todella jännää kun sitten sai uimaan opittuaan mennä uimarenkaan kanssa jokeen. Siskoa taisi kyllä kovastikin välillä pelottaa että hän ajautuu alavirtaan, putoaa renkaalta jne… Ei meille mitään vaaratilanteita sattunut ja yksinhän ei saanut mennä uimaan vasta kun "tosi" isona. Siihen rantaan on meinannut hukkua sekä äitini että mummini. Mummini putosi pyykinhuuhdontareissulla saappaat jalassa. Mummi kyllä osaa jotenkuten uida mutta saappaat jalassa se oli kovin vaikeaa ja saappaista ei voinut luopua kun ne olivat uudet. Äitinikin putosi pyykinhuuhdontareissulla muutaman vuoden ikäisenä mutta hänen mummonsa sai hänen hiuksistaan kiinni ja nosti sitten ylös. Vesistöjen kanssa ei ole leikkimistä?