Taro toimi tänä aamuna meidän karvaisena herätyskellona. Se alkoi haukkua siinä vähän ennen puolta kuutta. Jos tuommoinen peli jatkuu niin minä alan kyllä kouluttamaan sitä koiraa. Koska siitä ei tule mitään jos ravataan pitkin taloa kuuden aikaan räksyttämässä. Minä en puhu koiraa, joten en tiedä mikä oli Taron murhe, josta hän meille halusi kertoa. Ehkä se vain heräsi ja tahtoi seuraa. On se kylläkin aikas ihana karvaturri. Sillä saa anteeksi muutamat aikaiset aamuherätykset?

Jannu on lähtenyt töihin ja Poika lähetetty kouluun. Nyt ollaan ihan nelistään, minä, pikkulapset ja koira. Mitähän tehtäisiin? Nyt ainakin täytyy mennä keittelemään aamupuuroa.