Olen taas kotona ja ylpeä pienen pojan äiti. Todellakin perheen miesvalta sen kun lisääntyy. Tätä blogia varten uusi tulokas on jo nimetty Veetiksi. Veeti oli muuten erään ystäväni lapsen työnimi (eli terveisiä sinne). Ja tietenkin kuuluu sanoa että äiti ja lapsi voivat hyvin. Lapsesta en tiedä, se nukkuu, syö, paskoo, pissii, parkuu ja tollottaa sinisillä silmillään maailmaa mutta kai se ihan hyvin voi. Mutta äiti voi ihan hyvin. Se on saanut levetä pari päivää sairaalassa ja on taas valmis pistämään essun eteensä ja olemaan kotimami. Eipä minulla ole kai tällä kertaa muuta… katsellaan myöhemmin.